Hei me heilutaan taas !

Aikaa on hurahtanu viime kirjoituksesta, vaikka joka päivä jotain tapahtuukin...

Tosi treenailujen saralta edistystä ollaan otettu ainakin perusasennossa, seuraamisessa ja luoksetulossa. Niin ja pitää kai paikallaolokin jo uskaltaa mainita..  :)

Temppuiluita ollaan harrastettu edelleen ja uusimpana asiana meilllä on vieminen, eli neiti vie lelunsa osoitettuun paikkaan. Naksuttelemalla ollaan saatu viimeisen kolmen päivän aikana siihen pisteeseen, että neiti ymmärtää mitä mie haluan ja ehdotteleekin tätä(kin) jo raahaamalla lelujaan mitä kummallisempiin paikkoihin. ( Kuten tänä aamuna esim. löysin  yhden omasta kengästäni ja seuraavassa käänteessä samainen olikin jo hienosti pyykkikorissa.... )

Kaveri asioista mainittakoon sen verran, että Iisa on kavereistaan edelleenki tosi tarkka mutta ihanintakin ihanempaa Vilna shelttiä ollaan käyty morottaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tytöt näkis varmasti mieluusti useamminki, vaan kun omistajilla omatkin menonsa...

Turistikoirailuakin ollaan harrastettu, käytiin nimittäin yhdessä mätsärissä katsomassa vähän meininkiä..Iisa tyytyi aluksi seinäruusun asemaan ja katseli turvallisimmaksi kokemastaan seinän kohdasta menoa..Tuo neiti ei vaan voinu aluksi käsittää, että miksi oli joutunut isoon halliin, joka raikui muiden koirien haukkuessa.. Hetken ujostelun jälkeen neiti kuitenkin vaihtoi vaihdetta ja  koittikin olla kaiken huomion keskipisteenä...

Perjantaina käytiin hakemassa toiset rokotukset eläinlääkäriltä ja Iisan mielestä niin klinikka, kuin lääkärikin, kuin hoitajakin , yksinkertaisesti KAIKKI oli taas niin kivoja ! Islander sai kehut miellyttävästä, erittäin iloisesta luonteesta, ja pusuttelu maisterin tittelin!

Iisa 3kk

                                                 

Tää päivitys tulee pari päivää myöhässä, Iisan oikeaan 3kk päivään nähden, mutta parempihan se myöhään on, kun ei milloinkaan? :) Iisan 3kk päivä oli ihan normaali päivä muiden joukossa, lukuunottamatta sitä, että neiti oli heti aamusta alkaen päättänyt ottaa itsestään mahdollisimman jääräpäisen puolen esiin ja sitä jatkui aina iltaan saakka, kunnes 3. ruokailu taivutteli neidin vihdoinkin kuunteleman minunki sanomisia ! :)

3kuukautinen, ps. vielä joku päivä se osaa seisoa kauniisti ;)

9.2.2013, eli Iisan oikeana 3kk päivänä pohdiskelin Iisaa nykypäivänä ja paperille rustautu seuraavia asioita:

Iisa kokeilee omia rajojaan tällä hetkellä aivan tosissaan. Neiti on oppinut hyppimään korkeammille paikoille tutkimaan maailmaa, kuten esimerkiksi sängylle, jonka kautta pääsee vaivattomasti kirjoituspöydälle, tosin ei enään, sillä muokkasin järjestystäni silleen, että vihkoni ym. tarpeellinen saa olla edes siinä pöydällä neidin ulottumattomissa.
    Iisa osaa myös pomppia ruokapöydälle tuoleja hyväksi käyttäen. Tuolejen laittaminen pöydän alle ei auta, sillä  neiti on nokkeluudellaan virittänyt keinon sillekkin, että tuolin saa pöydän alta pois helpottamaan operaatiota pöydälle pyrkimisessä. Tosin nyt Iisa on vissiin pikkuhiljaa alkanut tajuamaan jatkuvien lattialle nostamisien jälkeen, että ruokapöytä ei olekaan ehkä se sille tarkoitettu paikka, sen verran hyvin se nykyään tyytyy paikkaansa pöydän alla.
   Iisa omistaa myöskin ärsyttävän tavan hyökätä lahkeeseen kiinni, kun kävelen. Aluksi Ei sana riitti siihen, että neiti päästi irti, mutta ei enään...  Ei- sanan jälkeen kokeilin pysähtymistä,joka sekin toimii hetkellisesti, mutta matkan jatkuessa on borderin naskalit taas tiukasti housuissa kiinni.. Tällä hetkellä oon pysähtyny ja nätisti niskasta nostanu sivummalle, tää keino on toiminut nyt vähän aikaa, mutta jos se oikea keino ei ole tämäkään, niin mulla loppuu ideat, osaako joku auttaa ?! :|

   Iisan mielestä uudet paikat on ollu aina tosi kivoja, vieraita ihmisiä on pitäny hetki tuumailla, mutta vieraat ihmisetki on päivä päivältä vaan kivempia ja kivempia.. Iisan mielestä on tosi hauskaa heittää jokaselle vastaantulijalle viaton koiranpentu ilme, sillä on todettu kuulemma olevan huima vaikutus siihen, että rapsutuksia sataa vähän jokaiselta ! :)

  Iisan tämänhetkisiksi parhaiksi puoliksi listaan tekemisen-&oppimiseninnon, sillä mikä sen ihanempaa ko nähä just uuden asian oivaltaneen pikku bc:n sädehtivä ilme! , toinen huippu puoli on se, että neiti oppii kaiken nopasti ( tämän hyvänpuolen pisteitä laskee hieman se, että neiti oppii hyvin nopeasti myös niitä ei niin toivottuja tapoja :D ) . Lopuksi mainittakoon vielä se kiinnostus uusia asioita kohtaan ja se, että neiti osaa rauhoittua tekemisen loppuessa! Huippu Iisami <3

Lässynlää

Luvassa on erittäin Iisaa ylistävää tekstiä, pentu alkaa olemaan ihan mallikelpoinen yksilö pikkuhiljaa ! :)  

Perjantaina käytiin ensimmäisillä rokotuksilla ja tuttuun tapaan Iisan oli ihan pakko tutkia uus paikka ihan kokonaan, kassalla oleva hoitaja nauroi, että ei ole Iisaa ennemmin nähnyt vielä yhtäkään koiraa, joka niin innoissaan juoksis ell huoneeseen omasta vapaasta tahdostaan. Myöskin töissä olleet henkilöt oli pakko pusutella paikan tutkimisen lomassa läpi mahollisimman huolellisesti ja eihän se neiti sitten loppupeleissä ehtiny  niskassa käväissyttä piikkiäkään huomata, koska pusuja oli niin paljon jaettavana! 

Puntarilla käynti tuotti pään vaivaa, sillä neiti oli pääättäny heti ensi töikseen tehdä puntarista purulelun itselleen ja lukemien samana pysyminen tuntui mahdottomalta. Iisan  rauhoittuessa puruvimmastaan painoksi saatiin 6,6 kg. Neiti on muka kasvanu, missähän välissä, itellä jääny huomaamatta muuten, paitsi miksiköhän sitten joudun ainakin viikottain löysäämään kaulapantaa aina isommaksi ja isommaksi... 

Ollaan reipastuttu ja käyty keskustan vilinääkin katsomassa, aluksi neiti oli valmis sanomaan stopin koko hommalle ja istuskeli mielummin auton vieressä tuijottaen, että eiks me jo lähetä.. Keinonsa huonoksi huomattuaan neiti päätti, että, no josko mie nyt vähän kiertelisin sinun mieliksi... 

 Nykyään voidaan kiertää vaikka puolipäivää kaupunkia neitin sitä huomaamattakaan, mammalla kun joskus tuppaa jotain taskusta tipahtaan kun seurailee kiltisti välittämättä muusta maailmasta. 

 

  Olen Iisalle opettanu, että jokaista vastaantulevaa ei tarvitse moikata ja pussailla läpimäräksi, ja neiti on sen tosiaan ihan hyvin jo tajunnutkin. Ihmiset, jotka asiallisesti kysyy multa, saako pentua silittää voin päästää lähelle, mutta pikaisesti paikalle ryntäävät pyrin jättämään omaan arvoonsa.

 

  Shoppailu reissu mustiin & mirriin sai minut pilvilinnoihin, myyjän ihmetellessä 12-viikkoisen pennun niin mahtavaa käytöstä. Neiti otti huomionosoitukset myyjältä vastaan pusutellen, mutta minun ja myyjän keskustellessa muusta maailman menosta Iisa totes tilanteen hyväksi ottaa pikku päikkärit.. Mahti pentu <3 

Voisin lopuksi laittaa vielä Iisasta tänään otettuja kuvia ja painua sitten neitin kans vielä ulos :)