Aika kuluu nopeampaa, kun ehtii tajuta!

Heipsan ! Edellisen kirjoituksen jälkeen ollaan pariin otteeseen käyty pentu porukalla treenaamassa, mutta pk:t jääny valitettavasti erinäisten muuttujien vuoksi välistä ja juuri kun oltais sinnekkin päästy, niin Iisa ilmoitti olevansa jo iso tyttö ja neiti siis aloitti eilen ensimmäiset juoksunsa, iässä 7 kk 3 vk !

7½kk

 Omistajalle edelleenkin tuottaa ongelmia uskoa, että kakara ei enään olekkaan ihan niin pieni, kun mitä kuvittelin..Aika on siis taas hämysti kulunut jonnekkin! Ajan saatossa Iisasta on myös tullut ihan fiksu. Oikeastaan aika tosi loistava. Iisa on arjessa helppo koira ja jopa melko huomaamaton. Treenatessa kumminkin tästä helposta ja huomaamattomasta kehittyy varsin omapäinen ja tarkka otus, joka kyllä ohjaajan virheet hoksaa, mutta ei jaksa kauan murjottaa. 

Penturyhmä on auttanut meitä motivoitumaan myös tokon treenaamisen osalta! Hyvien neuvojen jälkeen on ollu mukava taas jatkaa paketin kokoamista yhtenäiseksi sen paikoillaan junnaamisen sijaan, mitä  meidän touhu yhteenväliin oli! 

Seuraaminen saatiin etenemään Hannan avulla, joka valaisi minua, että jopa kierroksia lelusta keräävä koira voi onnistua seuraamisessa lelun kanssa. Tyyli, johon en olis ite kallistunu ilman Hannaa, koska oletin pikkupaimenen siinä vaiheessa viimeistään sekoittavan pakkansa ihan kokonaan, mutta loppupeleissä, tämä tyyli oli se, jolla paimenen seuraamiseen tuli sitä minun ihannoimaa asennetta !

Mitähän muuta? Me ollaan osattu lomailla ihan rennosti. Treenaamisen ohella paljon täysin päätöntä irti oloa ja uimista (Iisa taitaa olla meidän porukan ainoa, joka on uskaltautunu tälle kesälle talviturkin ottamaan pois).

Jotta arki Iisan kans ei kuullostais ihan ongelmattomalta, on myöskin asioita, joista ollaan jouduttu keskustelemaan, hakkaamaan viisaita päitämme yhteen ja ottamaan tosissamme mittaa siittä, kumpi meistä oikeasti omistaa enemmän omaa tahtoa. Näitä asioita on mm. vastaan tulevat koirat, joita kaikkia Iisan mielestä pitäis moikata parin pusun kera minun toivoessa, että saatais taas mennä ohi ihan huomaamatta. Tämän keskustelun mie oon voittamassa jo, mutta Iisan ollessa vähintäänki melkein yhtä itsepäinen, kun omistajansa, tästäkin pitää toisinaan hetki keskustella ennenkö Iisa muistaa, että kaikkien moikkaaminen ei ollutkaan hihnan toisessa päässä olevan mieleen. Toiseksi mainittakoon  haukkuminen ovikellon soidessa. Tapahtuu enään ehkä kerran viidestä soitosta, mutta liikaa kuitenkin. Etenkin, kun  Iisa on päättänyt vahtia myöskin naapureiden ovikellojen sointeja.. Pikkuhiljaa kakara alkaa kuitenkin hoksaamaan sen, että olen tässäki asiassa erittäin jääräpää, eikä ovi ole koskaan haukku soolon aikana auennut, siispä hyvä istua ennemmin hiljaa sohvalla ja tuijottaa vaan ovea.... Vaikuttaa siis siltä, että vaikka Iisa onki melkosen oman tahdon omaava, se jää kumminkin mulle toiseksi, tästä on hyvä jatkaa! 

Treeniä

Kuva ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta pitihän blogiinkin ikusitaa jäniksen ja koiran välistä identtiteetti kriisiä poteva borderi

Tänään käytiin hallilla treenailemassa seuramme keräämällä "pentu ryhmällä".  Eli meillä on penskoista kokoontuva ryhmä, jossa treenaillaan hieman kaikkea laidasta laitaan, mitä kukakin ikinä haluaakin treenata, tai missä joku tarvitsee treeniä. 

Jouduin jälleen myöntämään, että pieni borderi on huomattavasti viisaampi, mitä oon koskaan tajunnut. Pienestä uhmailustaan huolimatta me koettiin onnistumisen tunnetta useaan otteeseen !  

Ensin treenailtiin näyttely juttuja.. Aivan loistavaa, lukuunottamatta muutamaa  hyppy-pomppu-loikka showta, mutta paljon parempaa, kuin pitkään aikaan häiriössä!

Seuraavaksi vähän muiden koirien ohittamista. Hmm.. Aluksi Iisan ois ollu ihan pakko päästä morjenstaan sheltti penneä, mutta sain kun sainkin neidin aivoissa yhtäkkiä yhden lampun syttymään ja oi, sehän muistaaki ihan oikeasti sanan kontakti merkityksen, jopa häiriön alla! 

Paikalla istumista ensin lievällä häiriöllä, eli muut koirat noin 3 metrin päässä ja ohjaajan viskellessä lelua..  Itse poistuin kuuden metrin päähän, uskomatta sekuntiakaan, että  Iisa siinä oikeasti pysyis ainakaan, ko se just ennen meidän suoritusta päätti ottaa kierroksia vieressämme olleesta valkkarista, jolla asiaa riitti...MUTTA hei mitä, se pysy, ihanihan  hiljaa, täysin liikkumatta ! Taitavaa, ei ollenkaan niin toivotonta, kun odotin! Seuraavaksi häiriötä lisättiin sen verran, että muut koirat alkoi pörräämään ihan siinä meidän suoritus pätkän ympärillä, toivotonta kuvittelin koko touhun jälleen olevan, mutta ei, vieläkään se ei liikahtanu yhtään mihinkään! Oon niin pilvilinnoissa, siittä että rankkaaki rankempi treenaaminen on alkanu pikkuhiljaa näyttää siltä, mitä olen  toivonutkin! Sais seuraava treeni vuorostaan pudottaa minut vaikka maanpinnalle ja muistuttaa ihan oikeassa elämässä siittä, että lisää treeniä kuitenkin tarvitaan!

Lopuksi otettiin "agilityä".. Suomeksi sanottuna suoralla ja mutka  putkella paineltiin menemään ralli "rataa".. Ja jälleen sain todeta pentuni olevan pätevä, joskin toisinaan hieman omaa luonnetta omaava! 

Ens viikolla startataankin PK-lajeista haku ja pentu ryhmäillään lisää ja lisää, mahtia aikaa tää kesä, niin paljon enemmän mahollisia ryhmiä meillekkin harrastaa, kuin mitä talvella.. =)

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään

Iisan tassuteltua elämääni on alkanut koirista oppimiseni aivan uudestaan, vaikka Islander ei ensimmäinen koirani olekkaan, Iisa on opettanut mulle lyhyessä ajassa todella paljon omasta maailmastaan ja ylipäätään koirista,

Vähitellen mulle on alkanu selviämään mistä Iisassa on kysymys..Päivä päivältä tajuan paremmin sen, miksi tätä rotua sanotaan maailman viisaimmaksi, Iisa osaa käyttää ällistyttävän taidokkaasti omaa päätään, vaikka sitä välillä kerkesinki vähän jo epäillä...

Ymmärrän myöskin, miksi jotkut eivät suosittele bortsua ensimmäiseksi koiraksi. Toki koirat on yksilöitä siinä missä ihmisetkin, mutta Iisan kanssa eläessä, olen välillä joutunut toteamaan, että onneksi aikaisempaakin kokemusta koirista löytyy, ajalta ennen Islanderin tasstuttelua elämääni. 

Hyvin on tullut esille myöskin se, miksi monen kasvattajan toive/ jonkin asteinen vaatimuskin on se, että bc:n kanssa tehdään jotain, vaikkakaan kilpailuihin ei olisi aikomustakaan.. Ei ole herkkua itsellä olla kipeänä, kun näkee pienen pienen borderin tylsistyvän lohduttamaan kipeänä olevaa omistajaa, joka ei jaksa kuumeen kourissa paljoa touhuilla..

Iisan kanssa olen oppinut myös sanan ennakointi, niin no.. todellisen merkityksen kyseiselle sanalle... 

Ja myöskin on/off napin merkitys  on tullut selkeästi esille, ainakin pikku neidin kohdalla, nimittäin kun päätän, että nyt toimintaa niin koira on sillä sadasosa sekunnilla edessäni kysymässä, että mitäs me nyt tehtäisiin... Vastaavasti myöskin, kun päätän,  että tältä erää riitti, niin neiti toimittaa jälleen ihan uskottavasti mukavan seurakoiran virkaa.

Yksinkertaisimmin sanottuna, Iisa on yksilönä minulle opettanut, miksi koen bc:n olevan se "oma rotuni." 

Elämä Iisan kans on yhtä seikkailua ja joka päivä Iisalla on halu opettaa mulle jotain uutta sen sielunelämästä, aina sitä ei vain oikein meinaa ymmärtää. Siinä vaiheessa sen ymmärrän, kun otan päivän touhuiluista väsyneen bortsun tapani mukaan viereeni, silitellen sen pehmeää turkkia ja jutellen sille niitä näitä, Iisan kuunnellessa. Joka kerta meidän juttu tuokio päättyy siihen, kun neiti muiskauttaa pusun poskelle ja painaa päänsä syliini, nukahtaen siihen, sitä seuraama tunne on sanoin kuvaamaton ja päivä päivältä olen varmempi ja aina vain varmempi siittä, että just Iisa on mulle se oikea. <3

Unohdettu blogi palailee eloon kuvina

Miten voi olla yhden blogin päivittäminen niin ylivoimaisen vaikeaa ? Noh.. Pakko myöntää, että eihän tässä puoliksikkaan enään muista, että mitä kaikkea sitä on ehtinyt kirjoittelu tauon aikana tapahtua... Siksipä päätinkin muistella menneitä hieman kuvien muodossa, tosin nekään ei ole valitettavasti minkäännäköisessä tapahtuma järjestyksessä....

Yksi viikonloppu hurahti maalais elämälle.. Olihan pikku paimenella kivaa, kun reissuun lähdettiin niinkin alkeellisesti, kun unohtamalla remmi kokonaan kotiin. Perjantai illan iisa kulutti yksinään, mutta lauantaista maanantaihin olikin Vilna-sheltti menossa mukana ja jo sunnuntai iltana tunne oli tämmöinen....

Iisan uusi suosikki laji näin kesän kunniaksi! Uiminen, mikäs sen ihanempaa.. Aluksi Iisan uinti viehätys oli ihan siedettävää, mutta nykyään, neitiä ei meinaa saaha enään vedestä pois, kun se kerran vauhtiin pääsee...

Saatiin Remu-labbiksesta uusi kaveri.. Iisa näki remun ekaa kertaa ollessaan ihan pikkuinen penska, mutta silloin tällä kaksikolla ei vielä oikeen synkannu Iisan puhistessa tuolle pelottavan isolle mustalle pedolle... Mutta nykyään yhdessä jaksettaisiin piuata vaikka aamun koittoon..

Tapamme mukaan reissuunkin piti päästä taas toukokuun puolessa välissä.. Siispä käytiin jämsässä erkkarissa! Kieltämättä olisi ollut ehkä hieman hauskempaa, jos en itse olis ollu kipeänä, mutta hyvin sitä pikku flunssassakin jakso kolmen tunnin yö unilla... Erkkarista saatiin loisto arvostelu ja vielä loistompi tulos!

Arvostelu kuului näin 

6kk vanha. Mustavalkoinen. Eloisa, hieman lyhyt linj. Narttupentu, jolla erinomainen lihaskunto. Erittäin hyvä pään muoto, tummat silmät, aikuisen purenta. Hyvin kannetut korvat, hieman lyhyt kaula, aavistuksen suora edestä, kohtuulliset takakulmaukset. Vielä pentumaiset liikkeet ja tämäkin koira tarvitsee vielä harjoitusta liikkeiden esittämisessä. Hyvä luonne"

Tällä arvostelulla, Zygoptera Banded Demoiselle asteli kehästä tuloksella pek2!

Lisäksi erkkari reissusta teki vielä mahtavemman se, kun nähtiin Iisan Isla-siskon omistajaa ! :)

 Ollaan kunnostauduttu myöskin treenaamisen suhteen, ihanaa kun ei oo koulu imemässä itsestä virtoja pois ja mikä vielä huipumpaa, kesän myötä meillekkin on alkanut ryhmiä löytymään! Kahdesti viikossa treenaillaan. Kerran viikossa on kurssi, jolloin tutustutaan pk lajeihin ja kerran viikossa kursseillaan pentu porukalla mitä koskaan keksitäänkään.

Ollaan myös muistettu nauttia kesästä ja lämpimistä päivistä !

Ulkoiltu paljon, tosin, aivot ollaan jätetty suosiolla aika monesti kotia...

                                         

                                          Treffailtu Vilnaa, Iisan mielestä kesän ehdoton koho kohta, kun Vilnan näkemiseenki on tälleen lomalla niiiin paljon aikaa!

Perheen lisäystä! Kyllä, aivan oikein! 

Kämppäämme tassutteli tämmöinen pienen pieni setterin alku viime viikon lopulla. Poikaystäväni sai haaveilusta tarpeeksi ja Iisa sai kaverin. Aika näyttää, mitä tästä poitsusta vielä kehkeytyykään. Tällä hetkellä tulevaisuuden haaveet näyttelykehissä ja toko kentillä.

Islander myös otti ja täytti 7 kk ! 

Siis häh, 7 K U U K A U T T A! Mihin se minun lipaston kulmia syövä, kenkiä maisteleva naskali hampainen pentu on kadonnut.. Tässä vaiheessa myönnän, että nyt uskon ajan tosiaankin kuluvan äärimmäisen nopeaa.

Iisa 7kk esittelee pieniä merkkejä pikkuhiljaa uhmailusta. Kaiken pitäisi mennä juuri niinkuin neiti haluaa ja jos ei mene, niin se osoitetaan joko ääntä käyttämällä tai korvat hukkaamalla. Pääpaino vahvasti ensin mainitussa, voi kyllä, neiti on alkanut rakastamaan omaa ääntään ihan todenteolla!...

Mutta kaikesta uhmailustaan huolimatta just tää neiti on se, joka on tärkein!  

Tunsin sen, enää en yksin voi vaeltaa

Heippa! Paljon kerkeää tapahtumaan, mutta blogin päivitteleminen ei vaan oo onnistunu, koska blogger päätti osoittaa omaa tahtoaan, eikä  ole päästäny päivittelemään.  Kuvittelin jo, että koko homma on jollain tavalla kaatunu, kun ei järki riittäny taiteilla hommaa toimimaan, mutta nyt yhtäkkiä tää toimii taas,jotenkin..

 Yli kuukauden päivitys tauko takana päin, ja kokonaisen kuukauden touhuilut on aika hyvin muistilta hukassa, mutta yritetään nyt jotain kuitenkin...

Yhdessä mätsärissä ainakin edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty ja koko reissu oli kyllä yks katastrofi. Iisa oli päättänyt jättää mielenkiinnon ja rauhallisuuden kotia, kaiken huipuksi kehään astuessa meidän selän takaa viereiseen kehään meni Iisan huippu ihana Vilna kamu, jolloin pakka levis jo puoliksi ja jotta puolta pakkaa ei jätettäis levittämättä, niin leikkiä piti oman kehän puolella koittaa viritellä myöskin Manu bortsun kans.. Pakka levällään ja hyvä lähteä liikkeelle, not.. Liikkuminen oli yks taidokkaimmista jokaisen liikkumis tyylin sekoituksesta, niin ja no... seisominen oli yks hienoimmista hyrrä esityksistä.... Sininen nauha me napattiin ja  ennen sinisten kehää Iisa olikin jo vähän kerännyt pakkaa kasaan ja liikuttiin ihan mallikkasti, mutta seisoa se ei edelleenkään malttanut kovin kauaa.. Sijoitukseksi kuitenkin sinisten 3.

 Treenailut on pysynyt aikalailla samassa, kuin ennenkin. Perusasentoa ja seuraamista neiti tarjoaa melko aktiiivisesti höystettynä hienolla kontaktilla. Paikallaan pysytään minuutti, kun matka on maksimissaan 10metriä.

Kaupunki elämään ollaan tutustuttu ahkerasti ja neidistä saattais ihan oikea city koirakin kehkeytyä, tai no.. Tilanne näytti hetken aivan liian hyvältä ollakseen totta, mutta nyt meillä on aloitettu tahtojen taisto ja  Islander uhmaa aikaisemmin oppimaansa ihan tosissaan.. Vieraan silmiin Iisa näyttää tällä hetkellä varmaan koiralta, jonka kanssa ei koskaan olla treenattu mitään ja jolle ei vaan oo käytöstapoja edes opetettu.. Ihmisten ohittaminen meillä sujuu edelleen aivan ok, mutta vastaan tulevat koirakot levittää pakan, enään ei kiinnosta herkut, ei lelut, ei mikään.. Jokaisen tykö ois vaan ihan niinkö pakko päästä.. Ennen tilanne tosiaan oli ihan ok, enkä ainakaan omasta mielestä oo antanu Iisalle mitään syytä tuohon perseilyyn...

 Kuukauden mittaan ollaan treffailtu aikaisemminkin mainitsemaani Vilna shelttiä ja mikäs Iisan mielestä sen kivempaa, kun reisssut, jolloin saa ihan luvan kans jättää aivot hetkeksi jäähylle. Näiltä reissuilta voisin kirjoittaa paljonpaljon kyllä Iisaa ylistävääkin tekstiä, mutta tyydyn tällä kertaa mainitsemaan vain siittä,että ollaan ohiteltu ihmisiä Iisan ollessa irti, mutta jopa ylisosiaalinen penska on tullut HETI käskyn kuultuaan, jipiiijipiiii!!

Niin ja joo! Iisalla pyörähti 9.5 puolivuotta mittariin! Siis puoli vuotta!? Mihin tää aika on mennyt.. Eihän tuo penska vielä voi olla nooin iso, vastahan Iisa tassutteli ensimmäisiä askeliaan täällä pohjoisessa ja nyt se on muka ollut täällä jo yli neljä kuukautta!

                                                      Puolivuotias

Puolivuotias Iisa on vilkas, vahvan omantahdon omaava ja omaa päätään erittäin aktiivisesti käyttävä teini, joka osaa todellakin luistaa säännöistä. Iisan mahtava puoli on, että se ei kauan muistele negatiivisia kokemuksia. Terävyyttä ja temperamenttiakin löytyy meidän elämään tarpeeksi ja penska on aina valmis kaikkeen, mutta toisaalta ei ota stressiä, jos jonakin päivänä treenailu jääkin vähemmälle. 

Vaikka Iisa oikein suloinen koiranpentu ilmeensä ja luppakorviensa kanssa onkin, niin se on kuitenkin kaukana helposta sohvakoirasta, se kyllä senkin homman varsin vakuuttavasti esittää, kunhan on saanut omaa luovuuttaan ja aivojaan käyttää johonkin järkevään ennen sohvan nurkkaan käpertymistä. Yksinkertaisesti melko ihana minäitte-tyyppi, joka rakastaa syvästi itseään. Tuttujen ja vieraiden kesken mukava,sylikokoinen koiravauva, mutta ihan täysipäinen, oman tahdon ja oman ajatuksen juoksun omaava palveluskoira se on. <3

Oppimista

Lauantai iltana, meidän viimeisellä nurmijärven ilta lenkillä, Iisa oppi uuden asian. Ei minun toimesta vaan emänsä Nalan oppia seuraten. Ennen vastaan tulevia autoja paimentanut pikku bortsu oppi, että aina, kun vastaan tulee auto, voi herkun tienata menemällä makoilemaan. Tämä Iisan maahan meno ei silloin toistunut joka kerta, vaan sen mukaan, miten äiti koira tilanteessa toimi. Kotiin palattuammme olemme alkaneet vahvistamaan juttua  Iisalle herkkujen avulla ja nyt pikku bortsu läsähtääkin maahan jo lähes poikkeuksetta auton tullessa vastaan, monet naurutkin autoilijoilta ollaan otettu tämän taidon vuoksi.
   Tänään päivä lenkillä vanhempi nainen tuli multa kysymään, että mikä hänen lähestymisessään sai Iisan menemään makoileen, naurahdin ja osoitin vastaan tulevaa autoa, siinä nainen hämilllään kysymään, että miten se on opetettu ja hänelle oli äärimmäisen vaikea uskoa, että Iisan oppi juontuu alunperin sen emälle opetetuata asiasta, jonka olen itse käyttänyt herkkuja jakelemalla vain Iisalle kannattavaksi..
 Toinen pilvilinnoihin minua johdatteleva asia on se, että nyt neiti on nyt vihdoinkin alkanut hoksaamaan, että luokse voi tulla heti käskyn kuuluessa, vaikka ympäriltä löytyis mitä, huh, miekö jo ehdin säikähtää, että tää taito on meidän kohdalla tuhoon tuomittu, mutta "turhilla" luokse pyytämisillä tää asia on alkanu paikkaantuun siinä määrin, että nyt jo vähintään 9/10 kutsusta toteutetaan viipymättä, tänään ekaa kertaa häiriössä testattuna. Jipiijiipiii!

Koira on kuin ikuinen Peter Pan, lapsi joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja on siksi aina valmis rakastamaan ja olemaan rakastettu

Torstaina suunnattiin vihantiin veljeni luokse ja kyllähän Iisalla oli kivaa rääkätä siperianhuskyä, jolla tuntu olevan loppumattomat hermot, sai roikkua korvassa, sai repiä kaulakarvoista, sai tehdä mitä vain mitä pienen bortsun päässä sattu välähtään... Iisan mielestä oli  myös huippu kivaa, kun kämpässä hyöri vajaa 3v pikku ihminen, jolla virtaa riitti heitellä lelua,koira kamun ollessa pihalla, toisekseen kyllähän pikku ihmisen ruokaillessa tuppas aina tipahteleen mitä makoisampia herkkuja lattialle mutusteltavaksi.. :D

Perjantai aamuna alkoi matka kohti nurmijärveä ja perillä oltiin perjantai iltana. Vastassa oli Iisan kasvattajat Eija&Pete, joita Iisa jostain kumman syystä ujosteli alkuun, tuo joka ois valmis yleensä jakelemaan pusuja varmaankin jokaiselle vastaantulijalle , jokaiselle joka liikkuu kilometrin säteellä.. Muutamien kasvattajilta tipahtaneen rapsutuksen jälkeen neiti valpastuikin kummasti ja sisälle päästessä koko talo oli tutkimusmatkan arvoinen ja pusuttelukone hyrähti käyntiin.. Alkuun neidin mielestä oli hauskaa leikkiä Ray-veljen kanssa, mutta eipä aikaakaan, kun penskat oli jo aloittaneet valtataistelun...Perjantai ilta kului leppoisasti jutellen, lenkkeillen ja pakkaillen tavaroita lauantain pentue päivää varten..

Lauantaina heräiltiin aikasten, aamupalat saatiin syötyä,  viime hetken viimeistelyt päivää varten ja tavarat autoon ja kohti tuusulan kennelkerhon kenttää, jossa järkättiin pentue päivä. Kahdeksasta pennusta seitsemän oli päässyt perheineen paikalle! Eija & Pete oli järkkäilly porukan pään menoksi kaikenlaista. Pennut jaettiin kolmeen  ryhmään, jotka kierteli tutustumassa eri lajeihin...

Meidän kohdalle osui ensimmäisenä TOKO piste,jossa käsiteltiin lähinnä ruudun opettelemista, sekä rauhoittumista.Huippua, rauhoittumista!Nollasta sataan alle sekunnissa kiihtyvä bortsu neiti saatiin siinä samaisen alle sekunnin aikana myöskin rauhoittumaan, kun oikeita oppeja saatiin, joiden treenaamista on nyt kotikulmillakin jatkettu !

Kuvakertonee, miksi erityisesti rauhoittumis harjoitukset oli meidän mieleen

Seuraavaksi suunnattiin agility osiolle, josta löytyi kolme aitaa (jokaisessa rimat maassa), putki & pussi. Ensimmäisenä otettiin pelkkä aita, helppo homma, näin lyhyen homman neiti on valmis suorittamaan ruoka palkalla..Seuraavaksi kolme aitaa, helppoa muistaakseni tämäkin..Lelu palkalla pikku bortsu suostuu mihin vain. Putkikin mentiin heti kättelyssä täys pitkänä ilman mitään mörköjä! Kaikki esteet kyllä näin meni.. Mutta entäs sitten kun piti mennä rata pätkänä putki-aita-aita-aita...Hmm. Ensimmäisellä yrityksellä meinaan ite juosta viimeisen aidan siivekkeeseen pahki, koska mulla meni itellä pää iha sekasin ko neiti oliki jo paljon  lähempänä minun jalkaa ko kerkesin olettaa.. Homma uusiksi.. Turvaudun heittämään Iisalle pallon ennen viimeistä aitaa... Hyvä idea, muuten, mutta.... Neiti nostaa jälleen kierrokset kaakkoon ja sillon mentiin.. Ei onneksi häiriöksi kellekkään, vaan kätkemään reunalle lelua lumivallejen taakse, mutta kyllähä pennun ilmeestä näki, että se jos joku on hauskaa ! :D Pussista kangsasta nostettiin suosiolla, tosin veikkaanpa, että vaikka kangas olis maassakin ollut, niiin neiti ois läpi tullu, kunhan vain kangas olisi pysynyt sen verran suorassa, että sitä ei olisi tarvinnu punoa kovin kauaa. :)

 Agility kiemuroiden selvittäneen ja lumihanki kierrokseltaan palanneen neidin kans suunnattiin haku osioon, jonne oli tehty pari piiloa ja kasvattaja setä passitettu maalimieheksi..Otettiin Iisan kans liina käyttöön, ylikuumentumisen välttämiseksi. Neidille haku oli lajina täysin kokeilematon, näkemätön kaikkea, mutta tehtävä sujui loistavasti, kolmesta kerrasta kolme kertaa kasvattaja setä löytyi herkkujensa kanssa piiloistaan ja mikä parasta, neitiä ei yhtään pelottanu piilot.. Ja toinen huippu juttu meinas unohtua, Iisa innostu  repimään leluaan myöskin jonku muun kanssa ko minun! jipjiphurraaa ! :D

 Pentue päivä oli ihan loisto, opittiin paljon ja vielä vähän enemmänki, lisäksi oli tosi kiva nähdä Iisan sisarruksia perheineen ja  Eija oli kokkaillu meille loisto ruoat ja kaikki! Hmm, olen sanaton, mutta kumminkin, valmis olisin vaikka heti ottaan uusiksi! :)
   Sunnuntai aamuna matka kohti pohjoista alkoi, yövyttiin sunnuntai-maanantai yövihannissa ja eilen päivästä saavuttiin jälleen tornioon. Hmph, oltaiskin vain voitu jäädä etelään. ;) Eijalle & Petelle vielä tätäkin kautta kiitokset loistavasta pentuepäivästä, majoituksesta, loistavista ruoista, juttu tuokioista,neuvoista, yksinkertaisesti kaikesta, me hetki taas pähkäillään opittuja asioita ja palataan sitten juttuun taas ! :)

Iisa siskonsa Islan kanssa

Muutosta ilmassa

Reissussa on kivaa, kun sen Iisan logiikalla oivaltaa... ;)

Meidän aika on kulunut aika täsmällisesti muuttolaatikoita pakkaillessa ja niitä roudatessa uuteen kämppään. Pikku bortsun auttavat tassut on ollut matkassa ainakin yhden palasiksi pistetyn laatikon kulman verran....

 Tottis juttuja ei olla pahemmin nyt treenattu. Seuraamista ja paikalla pysymistä häiriössä hävettävän pieni määrä.. 

Lauantaina käytiin jäällä hengailemassa pilkkikisoja seuraten ja Iisa tais keksiä itselleen sen parhaiten sopivimman lajin... Mitään muuta mie en siittä ite ymmärtäny ko sen, että mahollisimman sulonen koiranpentu ilme naamalle ja mahollisimman paljon pusuja ensimmäiselle, joka pysähtyy vähänkään jutteleen.. Hauskalta se ainaki Iisan mielestä vaikutti, meinas olla hieman hankaluuksia saada enään pikku bortsua suuresta ihmismäärästä pois, kun neiti totes, että kaikkia ei varmasti oo pusuteltu vielä...

Pieni koira, paljon rakkautta <3

   Huomen aamulla olisi tarkoitus loput kamat saada uuteen kämppään ja jättää sen jälkeen kämppä odotteleen asujaansa, meidän matkatessa etelään päin. Huomenna matkan olisi tarkoitus taittua vihantiin veljeni luo, josta perjantai aamusta matkan olisi tarkoitus jatkua Iisan synnyinseuduille, nurmijärvelle.. :) 

Täällä kaikki unelta näyttää,kun sisimpämme kohtaa

Liian paljon tehtävää, mutta liian vähän aikaa. Blogin päivittely tuntuu yli voimaisen vaikealta, vaikka joka päivä olllaankin ehditty nenämme jonnekkin työntää, jälleen kerran..

 Viime ajat ollaan temputeltu kotona, Tokoiltu kotona, treeni hallilla, kotipihassa ja suuren kaupan pihassa. Neiti on huippu, ei sitä tunnu kiinnostavan mitä ympärillä tapahtuu, sen elämä on treeniliivistäni eteenpäin keskittynyt vain yhteen, minuun (hmh, ja herkkuihin)...

 Torstaina vietettiin aikaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa meidän normaaliin elämään nähden,  ja pahin shokki tais pikku bortsulle olla 8 ympärillä kiljuvaaja pennun ihastelijaa, joilla vanhimmalla ikää tais olla 10vuotta, joiden jokaisen ois ihan välttämättä heti pitäny päästä moikkaan suloista luppakorvaa..Saatiin kuin saatiinkin Iisan kans lapsilauma rauhoittuun niin hyvin, että Iisa uskaltautu itse tutustumaan porukkaan, jonka jälkeeen herkut maistu nuiden ihmeellisten pikkuisten käsistä ja tunnelma oli muutenkin aivan,kuin oltaisiin oltu siinä aina. Lapsilaumasta selvittyämme kävimme hallilla parituntinen seuraileen epävirallisia agilitykisoja, alku jännityksen jälkeen neiti suhtautu kaikuvaan halliin ja suureen koira määrään niin rennosti, että yllätti jopa minut aivan 100-0.. Neiti vaihtoi vaihteen nollalle ja simahti keskelle kaikkea, ihmisvilinää ja häkeissään haukkuvia koiria. Muita koiria on Iisan mielestä kiva katsella ja härnätä, mutta lähempi kontakti niiden kanssa ei yleisestiottaen kiinnosta. Ihmisten suhteen käyttäytyminenn on eriluokkaa, tyyliin kaikki heti tänne nyt, mie pussaaan kaikkia, yksinkertaisesti kaikki on kivoja, kaikkia pitää moikata.. 

   Sunnuntaina käytiin Islanderin kanssa pikku neidin ekassa mätsärissä.. Vielä aamulla meinasin facebookin päivittää tyyliin, että lähtiä menettään loputki maineesta hallille, oletuksena remmin päässä ihmisten luo rynnivä,laukka-pomppu sekoitteinen liike show sen vaaditun ravin sijaan, istuminen siinä tilanteessa kuin pitäisi seisoa...... Yksinkertaisesti odotin kehä debyytistämme täyttä katastrofia, sillä tajusin vasta edellisenä iltana, että muuta näyttelyihin viittaavaakaan treeniä ei oo tehty kuin hampaiden tarkistusta...

   Mitä neiti tekee ensimmäisellä kehäreissullaan? Astelee kehään viimeisen  päälle itsevarmannäköisenä ja tuomarin käskiessä liikkeelle, neiti ravaa vierelläni oikein määrätietoisesen näyttävästi, aivan ko ois tehnyt kyseistä hommaa koko pienen ikänsä. Liikkeiden jälkeen Iisa tutkittiin ensimmäisenä ja hampaiden näyttö onnistui kuin onnistuikin, niiden muutaman pikku pusun jälkeen, jotaka neidin mielestä tuomarille oli pakko antaa. Myös yksin liikkuminen kehässä onnistui kuin vanhalta tekijältä ja neiti seisahtui automaattisesti tuomarin eteen.. Mulla meinas oikeasti itkupäästä, kun tajusin, että minun 4kk1vk vanha riiviö pentu onki yhtäkkiä sonnustautunut jonku misssin asemaan, ja todellisuus aukes viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari osoitti meille punaisen nauhan, merkiksi siittä, että pikku bc voitti kuin voittikin parinsa.. Kaikkien punaisten nauhan saaneiden kehässä väsy alkoi painamaan, liikket meni edelleenkin moitteettomasti ja seisottiinkin ihan hyvän aikaa kauniisti.. Ruusukkeita kun alkoi näkymään tuomarilla kädessä, neidin keskittyminen herpaantui ja väsymys ilmeni hienolla istumisella ja tassun tarjoamisella ja mitäköhän vielä.... Loppusijoitus Isojen pentujen PUNAISTEN 5. Ja voi, kyllä  olen enemmän, kuin ylpeä, minun pieni paras rakas! <3 Tästä on hyvä aloittaa ja tulevaisuudessa nähdään mihin me vielä keretäänkään! 

 Viikon päästä me muutetaan rivitaloon, iiihanaa, ei enään möykkäävää yläkerran naapuria, eikä enään kiikuttavia portaita! Viikonpäästä me omistetaan myöskin avain fleksimi, jolla päästään treenihallille ihan omatoimisesti treenaamaan! Ihanat ilmat ja kaikki, kyllä me tytöt nyt ollaan iloisia! <3 

Hei me heilutaan taas !

Aikaa on hurahtanu viime kirjoituksesta, vaikka joka päivä jotain tapahtuukin...

Tosi treenailujen saralta edistystä ollaan otettu ainakin perusasennossa, seuraamisessa ja luoksetulossa. Niin ja pitää kai paikallaolokin jo uskaltaa mainita..  :)

Temppuiluita ollaan harrastettu edelleen ja uusimpana asiana meilllä on vieminen, eli neiti vie lelunsa osoitettuun paikkaan. Naksuttelemalla ollaan saatu viimeisen kolmen päivän aikana siihen pisteeseen, että neiti ymmärtää mitä mie haluan ja ehdotteleekin tätä(kin) jo raahaamalla lelujaan mitä kummallisempiin paikkoihin. ( Kuten tänä aamuna esim. löysin  yhden omasta kengästäni ja seuraavassa käänteessä samainen olikin jo hienosti pyykkikorissa.... )

Kaveri asioista mainittakoon sen verran, että Iisa on kavereistaan edelleenki tosi tarkka mutta ihanintakin ihanempaa Vilna shelttiä ollaan käyty morottaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tytöt näkis varmasti mieluusti useamminki, vaan kun omistajilla omatkin menonsa...

Turistikoirailuakin ollaan harrastettu, käytiin nimittäin yhdessä mätsärissä katsomassa vähän meininkiä..Iisa tyytyi aluksi seinäruusun asemaan ja katseli turvallisimmaksi kokemastaan seinän kohdasta menoa..Tuo neiti ei vaan voinu aluksi käsittää, että miksi oli joutunut isoon halliin, joka raikui muiden koirien haukkuessa.. Hetken ujostelun jälkeen neiti kuitenkin vaihtoi vaihdetta ja  koittikin olla kaiken huomion keskipisteenä...

Perjantaina käytiin hakemassa toiset rokotukset eläinlääkäriltä ja Iisan mielestä niin klinikka, kuin lääkärikin, kuin hoitajakin , yksinkertaisesti KAIKKI oli taas niin kivoja ! Islander sai kehut miellyttävästä, erittäin iloisesta luonteesta, ja pusuttelu maisterin tittelin!

Iisa 3kk

                                                 

Tää päivitys tulee pari päivää myöhässä, Iisan oikeaan 3kk päivään nähden, mutta parempihan se myöhään on, kun ei milloinkaan? :) Iisan 3kk päivä oli ihan normaali päivä muiden joukossa, lukuunottamatta sitä, että neiti oli heti aamusta alkaen päättänyt ottaa itsestään mahdollisimman jääräpäisen puolen esiin ja sitä jatkui aina iltaan saakka, kunnes 3. ruokailu taivutteli neidin vihdoinkin kuunteleman minunki sanomisia ! :)

3kuukautinen, ps. vielä joku päivä se osaa seisoa kauniisti ;)

9.2.2013, eli Iisan oikeana 3kk päivänä pohdiskelin Iisaa nykypäivänä ja paperille rustautu seuraavia asioita:

Iisa kokeilee omia rajojaan tällä hetkellä aivan tosissaan. Neiti on oppinut hyppimään korkeammille paikoille tutkimaan maailmaa, kuten esimerkiksi sängylle, jonka kautta pääsee vaivattomasti kirjoituspöydälle, tosin ei enään, sillä muokkasin järjestystäni silleen, että vihkoni ym. tarpeellinen saa olla edes siinä pöydällä neidin ulottumattomissa.
    Iisa osaa myös pomppia ruokapöydälle tuoleja hyväksi käyttäen. Tuolejen laittaminen pöydän alle ei auta, sillä  neiti on nokkeluudellaan virittänyt keinon sillekkin, että tuolin saa pöydän alta pois helpottamaan operaatiota pöydälle pyrkimisessä. Tosin nyt Iisa on vissiin pikkuhiljaa alkanut tajuamaan jatkuvien lattialle nostamisien jälkeen, että ruokapöytä ei olekaan ehkä se sille tarkoitettu paikka, sen verran hyvin se nykyään tyytyy paikkaansa pöydän alla.
   Iisa omistaa myöskin ärsyttävän tavan hyökätä lahkeeseen kiinni, kun kävelen. Aluksi Ei sana riitti siihen, että neiti päästi irti, mutta ei enään...  Ei- sanan jälkeen kokeilin pysähtymistä,joka sekin toimii hetkellisesti, mutta matkan jatkuessa on borderin naskalit taas tiukasti housuissa kiinni.. Tällä hetkellä oon pysähtyny ja nätisti niskasta nostanu sivummalle, tää keino on toiminut nyt vähän aikaa, mutta jos se oikea keino ei ole tämäkään, niin mulla loppuu ideat, osaako joku auttaa ?! :|

   Iisan mielestä uudet paikat on ollu aina tosi kivoja, vieraita ihmisiä on pitäny hetki tuumailla, mutta vieraat ihmisetki on päivä päivältä vaan kivempia ja kivempia.. Iisan mielestä on tosi hauskaa heittää jokaselle vastaantulijalle viaton koiranpentu ilme, sillä on todettu kuulemma olevan huima vaikutus siihen, että rapsutuksia sataa vähän jokaiselta ! :)

  Iisan tämänhetkisiksi parhaiksi puoliksi listaan tekemisen-&oppimiseninnon, sillä mikä sen ihanempaa ko nähä just uuden asian oivaltaneen pikku bc:n sädehtivä ilme! , toinen huippu puoli on se, että neiti oppii kaiken nopasti ( tämän hyvänpuolen pisteitä laskee hieman se, että neiti oppii hyvin nopeasti myös niitä ei niin toivottuja tapoja :D ) . Lopuksi mainittakoon vielä se kiinnostus uusia asioita kohtaan ja se, että neiti osaa rauhoittua tekemisen loppuessa! Huippu Iisami <3