Match Show Rovaniemi

Heippa! Aikaa viime päivityksestä on päässyt taas hurahtamaan, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin päivitellä kuulumisia! En tiedä syyttäisinkö päivityskatkoksesta allekirjoittaneen hermoja raastavia koulujuttuja vaiko sitä, että me ollaan oltu luvattoman laiskoja treenaamaan mitään sen arvoista, että niistä osais sen kummemmin blogiinkaan kirjoitella.

Tänään kuitenkin päätin, että on korkea aika alkaa pikkuhiljaa alkaa muistelemaan kehä käyttäytymistä ja niinpä käytiin  rovaniemen käyttökoirien järjestämässä mätsärissä. Ensimmäisenä kävin Iisan kanssa senior handler kehässä, jossa neiti ihmeen hyvin osas käyttäytyä, ottaen huomioon, että Iisa on puoli vuotta taukoillu kaiken maailman koiratapahtumista. Energiaahan Ii:llä oli vähän enemmän, kun tarpeeksi, mutta sain sen silti esitettyä sijalle SH 2. asti :) Sennu kehästä kauheaa vauhtia juostiin toisen hallin puolelle isojen aikuisten kehään ja Iisa nostiki siinä välissä kierrokset sitten niin kaakkoon, että päätti kiukutella koko pari kehän ajan edessä olevalle koiralle ja saatiinki sitten sininen nauha. Sinisten kehässä samainen kiukuttelu Ii:n puolesta jatku ja jäätiin ilman sijoitusta. Mätsärit on kyllä niin mahtava tilaisuus treenata tuota Ii:n äkkipikaisen luonteen hillitsemistä ja jälleen allekirjoittanut sai oivan muistutuksen siittä, että treeniä tarvitaankin taas ja paljon!

Ii 2v2vk kuvan c. Lotta Poikela

Lisäksi esitin pentujen kehässä isoveljeni ja hänen hellunsa siperianhuskyn, Lunan. Odotukset ei kieltämättä ollu kovin korkealla, koska Luna lähti mukaan täysin ilman harjoitusta. Luna päätti karistaa luulot sinkoilevasta painajaisesta totaallisen vääriksi ja kehäkäyttäytyminen oli melkoisen lähellä mielikuvaa, että tuo neitihän on syntynyt varmaanki kehään.. Luna sai punaisen nauhan ja sijoittui punaisten saaneissa vielä neljänneksi! Hieno pieni siperialainen <3

Luna 4½kk c. Lotta Poikela

Mitäs meille muuta kuuluu? Oikein hyvää! Allekirjoittaneella koulupäiviä jäljellä 5, sen jälkeen aloitan työharjoittelun rovaniemellä, jonka jälkeen minun pitäiski sitten valmistua. Koulujuttuja siis riittää ja onnellisuus aste hipoo taivaita, kun tiedän, että voidaan tornio jättää menneisyyteen ja päästään muuttamaan rovaniemelle. Pääsenpähän takaisin kotikaupunkiini ja into päästä takaisin rovaniemen koiraporukkojen sekaan on suurensuuri! Lisäksi on kivaa päästä seuraamaan Lunan kasvua isoksi ja hienoksi läheltä, eikä Iisakaan varmasti pahakseen pistä kaveria, joka on aina valmis pieneen paini matsiin! 

Täällä taas

Mitähän meille kuuluu? Harrastus puolella ainakin on ollut todella hiljasta, johon suurin syy lienee allekirjoittaneen saamattomuus. Tuntuu vaan toisinaan, että koulun jälkeen ei jaksa enään yhtään mitään,onneksi se koulu on kohta ohi. Hetkeksi, eli määrittelemätön aika koulun loppumisesta siihen, että keksin mikä minusta oikeasti tulee isona. 

Uusia temppuja me kyllä ollaan yritetty keksiä, paljon. Suurin osa vaan on jääny hieman puolitiehen, kun uusi idea on päässyt syttymään, voi Iisa raukka. Onneksi Iisa koittaa ymmärtää omistajansa vaihtuvia ideoita, pieni rakas.

Meinasin, että huomenna ois lähdetty keminmaahan mätsäriin kera Topin ja Iisan. Iisa päätti toisin, aloittamalla juoksut juuri tänään,elikkäs Topi saa ihan yksikseen leikkiä näyttelykoiraa Iisan jäädessä kotiin. 

Juu, elikkäs tosiaan, mehän ollaan taas pohjoisessa, Allekirjoittaneen koulu tosiaan kaipaili opiskelijaansa taas elokuussa tänne ja pakko myöntää, että ei tää pohjoinen suomi niin paha olekkaan. Etelässä hyvät puolensa toki, mutta minusta tuntuu, että me kuulutaan pohjoiseen. Iisanki mielestä on oikeen hauskaa, kun Topi kuuluu taas joka päiväiseen elämään. Nuo kaks on vaan niin hellyyttäviä yhessä, ei niitä halua erottaa.

Nyt aion ottaa itteäni kuitenki niskasta kiinni ja alkaa treenaan niin tokoiluja, kuin agejakin kuntoon. Ens kesänä voitais koittaa haaveilla jo kisakentille, ehkä. 

Sä tiedät mistä linnut laulaa ja minne pilvet laskeutuu

Lähikentällä treenaamista. Tavoitteeksi kirjasin seuraamisessa kontakin keston pidentämisen, positiivisen asenteen ja kestävyyttä paikkamakuuseen.

Seuraamisessa kontaktin kesto suoralla aivan hyvä, käännöksiin en edes paria askelta pidempään yrittänyt, että ei hajoiteta pakettia uudestaan, kun ollaan vihdoinkin alettu sitä hiljalleen kasaan saamaan.

Kestävyyttä paikkamakuuseen.. Totaallinen epäonnnistumisen tunne. Videokuva kertoi mulle Iisan asenteesta paikkamakuuseen jotain aivan uutta! Koira kyllä perusasennosta laskeutuu makoilemaan hienosti ja jopa pysyy hienosti.. Kunnes itse lähden kävelemään poispäin niin painajainen heittäytyy lonkalle, korjaten tilanteen kuitenki ennen, kun käännän katseen siihen.. En tiedä, olenko joskus palkannu tietämättäni lonkalle laskeutumista, mutta sen tiedän, että tästä tavasta on päästävä eroon, heti tai ainaki ennen, kun siittä paremminkin  ehtii tulla tapa.. Hyviä vinkkejä korjaamiseen otetaan vastaan!

Positiivinen asenne kyllä piti meillä kummallaki koko treenin ajan! Mitä nyt kertaalleen sain Iisalta vihaisen mulkaisun kun heitin sen pallon vahingossa rakennustyömaa alueelle, josta ei päästykkään sitä hakemaan enään pois. Tilanne korjattiin kuitenki Iisan pannalla ja johan pienen paimenen ilme taas kirkastu, ihana hömppä. <3

Blogger ei jostain syystä anna mun ladata videoita tähän, mutta jotta tämä ei nyt ihan kuvittamattomaksi tekstiksi jää, niin satunnainen kuva Iisan kansioista hoitakoon kuvallisen ominaisuuden!

Ps.blogi tulee päivittymään lähemmäksi nykyaikaa heti, kun alle kirjoittanut saa itseään niskasta kiinni.

Täällä ollaan!

Heippa! Lähes vuoden pituiseksi venähtänyt päivitystauko. Satoja aloitettuja luonnoksia on kyllä odoitellut julkaisuaan, mutta allekirjoittaneen laiskuus on tehnyt loppupeleissä osansa blogin hiljaiseloon.

Vuosi on suhteellisen pitkä aika alkaa muistelemaan jokaista päivää tai edes jokaista treeniä, jotka vuosi sisällään pitää, joten me palaillaan blogi maailmaan kertaamalla kulunut vuosi mahdollisimman yksinkertaisesti. 

Kursseja joita kävimme

Pentukurssi (kevät-syksy 2013)

Palveluskoiralajien alkeet (kesä 2013)

Perustottelevaisuus (syksy 2013)

Rallytoko alkeet ( kevät 2014)

Agility alkeet (Kevät 2014)

Näyttelyiden virallinen debyytti tapahtui Oulussa 18.5.2014. kun Iisa esiintyi nuortenluokassa, seuraavanlaisella arvostelulla

"Puolitoista vuotias,eläväinen nuori narttu,jolla on vielä hieman pentumainen ilme. Tarvitsee vielä vähän aikaa kehittyäkseen. Sievä femiininen pää, suloinen ilme,vaikkakin haluton käyttämään korviaan. Kaunis ylälinja. Eturinta ok,rungon tulee syventyä ja kyynärpäiden tiivistyä. Vahva luusto ja ovaalit tassut. Hyvät takakulmaukset, liikkuu helposti,hieman ahtaasti takaa ja löysästi edestä. Hänellä on aikaa kehittyä. Mukava luonne ja hyvin esitetty. " 
Nuo eh3

Omaan silmään aivan täysin Iisan näköinen arvostelu, josta ei voi olla, kun tyytyväinen! 

Jottei ihan koko vuosi olisi pelkkää harrastamista, niin kerrottakoon seuraavaksi Iisan terveydestä.

19.5.2014 seurueemme matkasi ouluun, sillä tiedossa oli Iisan luustokuvaus. 

Ennen röntgenkuvia Iisalta peilattiin silmät, tutkittiin polvet ja kuunneltiin sydän tuloksin:

silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

polvilumpiolux.med.  0/0

sydämen kuuntelutulos:ei sivuääniä

Seuraavaksi röntgeniin, joissa Iisalta kuvattiin olat, kyynärät, selkä ja lonkat

Olat:terveet 

Kyynärnivel: 0/0

Lonkkanivel: A/A

Nikamien epämuotoisuus : VA0 (Normaali)

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (Normaali)

Saadessani syliin nukutusaineista sekaisin olevan Iisan ja kutsun tulla katsomaan röntgenkuvia, niin itku ei ollu kaukana. Kannan sylissä koiraa, jonka kerrotaan luustonsa puolesta olevan ihanteellinen harrastamiseen, mitä muuta olisin enään voinu toivoa!

Mutta nyt on aika pienen iltalenkin kautta käydä nukkumaan, mutta mä lupaan olla ahkerampi taas tämän bloginkin suhteen!