Heippa! Paljon kerkeää tapahtumaan, mutta blogin päivitteleminen ei vaan oo onnistunu, koska blogger päätti osoittaa omaa tahtoaan, eikä ole päästäny päivittelemään. Kuvittelin jo, että koko homma on jollain tavalla kaatunu, kun ei järki riittäny taiteilla hommaa toimimaan, mutta nyt yhtäkkiä tää toimii taas,jotenkin..
Yli kuukauden päivitys tauko takana päin, ja kokonaisen kuukauden touhuilut on aika hyvin muistilta hukassa, mutta yritetään nyt jotain kuitenkin...
Yhdessä mätsärissä ainakin edellisen päivityksen jälkeen ollaan käyty ja koko reissu oli kyllä yks katastrofi. Iisa oli päättänyt jättää mielenkiinnon ja rauhallisuuden kotia, kaiken huipuksi kehään astuessa meidän selän takaa viereiseen kehään meni Iisan huippu ihana Vilna kamu, jolloin pakka levis jo puoliksi ja jotta puolta pakkaa ei jätettäis levittämättä, niin leikkiä piti oman kehän puolella koittaa viritellä myöskin Manu bortsun kans.. Pakka levällään ja hyvä lähteä liikkeelle, not.. Liikkuminen oli yks taidokkaimmista jokaisen liikkumis tyylin sekoituksesta, niin ja no... seisominen oli yks hienoimmista hyrrä esityksistä.... Sininen nauha me napattiin ja ennen sinisten kehää Iisa olikin jo vähän kerännyt pakkaa kasaan ja liikuttiin ihan mallikkasti, mutta seisoa se ei edelleenkään malttanut kovin kauaa.. Sijoitukseksi kuitenkin sinisten 3.
Treenailut on pysynyt aikalailla samassa, kuin ennenkin. Perusasentoa ja seuraamista neiti tarjoaa melko aktiiivisesti höystettynä hienolla kontaktilla. Paikallaan pysytään minuutti, kun matka on maksimissaan 10metriä.
Kaupunki elämään ollaan tutustuttu ahkerasti ja neidistä saattais ihan oikea city koirakin kehkeytyä, tai no.. Tilanne näytti hetken aivan liian hyvältä ollakseen totta, mutta nyt meillä on aloitettu tahtojen taisto ja Islander uhmaa aikaisemmin oppimaansa ihan tosissaan.. Vieraan silmiin Iisa näyttää tällä hetkellä varmaan koiralta, jonka kanssa ei koskaan olla treenattu mitään ja jolle ei vaan oo käytöstapoja edes opetettu.. Ihmisten ohittaminen meillä sujuu edelleen aivan ok, mutta vastaan tulevat koirakot levittää pakan, enään ei kiinnosta herkut, ei lelut, ei mikään.. Jokaisen tykö ois vaan ihan niinkö pakko päästä.. Ennen tilanne tosiaan oli ihan ok, enkä ainakaan omasta mielestä oo antanu Iisalle mitään syytä tuohon perseilyyn...
Kuukauden mittaan ollaan treffailtu aikaisemminkin mainitsemaani Vilna shelttiä ja mikäs Iisan mielestä sen kivempaa, kun reisssut, jolloin saa ihan luvan kans jättää aivot hetkeksi jäähylle. Näiltä reissuilta voisin kirjoittaa paljonpaljon kyllä Iisaa ylistävääkin tekstiä, mutta tyydyn tällä kertaa mainitsemaan vain siittä,että ollaan ohiteltu ihmisiä Iisan ollessa irti, mutta jopa ylisosiaalinen penska on tullut HETI käskyn kuultuaan, jipiiijipiiii!!
Niin ja joo! Iisalla pyörähti 9.5 puolivuotta mittariin! Siis puoli vuotta!? Mihin tää aika on mennyt.. Eihän tuo penska vielä voi olla nooin iso, vastahan Iisa tassutteli ensimmäisiä askeliaan täällä pohjoisessa ja nyt se on muka ollut täällä jo yli neljä kuukautta!
Puolivuotias
Puolivuotias Iisa on
vilkas, vahvan omantahdon omaava ja omaa päätään erittäin aktiivisesti käyttävä teini, joka osaa todellakin luistaa säännöistä. Iisan mahtava puoli on, että se ei kauan muistele negatiivisia kokemuksia. Terävyyttä ja temperamenttiakin löytyy meidän elämään tarpeeksi ja penska on aina valmis kaikkeen, mutta toisaalta ei ota stressiä, jos jonakin päivänä treenailu jääkin vähemmälle.
Vaikka Iisa oikein suloinen koiranpentu ilmeensä ja luppakorviensa kanssa onkin, niin se on kuitenkin kaukana helposta sohvakoirasta, se kyllä senkin homman varsin vakuuttavasti esittää, kunhan on saanut omaa luovuuttaan ja aivojaan käyttää johonkin järkevään ennen sohvan nurkkaan käpertymistä. Yksinkertaisesti melko ihana minäitte-tyyppi, joka rakastaa syvästi itseään. Tuttujen ja vieraiden kesken mukava,sylikokoinen koiravauva, mutta ihan täysipäinen, oman tahdon ja oman ajatuksen juoksun omaava palveluskoira se on. <3
