Liian paljon tehtävää, mutta liian vähän aikaa. Blogin päivittely tuntuu yli voimaisen vaikealta, vaikka joka päivä olllaankin ehditty nenämme jonnekkin työntää, jälleen kerran..
Viime ajat ollaan temputeltu kotona, Tokoiltu kotona, treeni hallilla, kotipihassa ja suuren kaupan pihassa. Neiti on huippu, ei sitä tunnu kiinnostavan mitä ympärillä tapahtuu, sen elämä on treeniliivistäni eteenpäin keskittynyt vain yhteen, minuun (hmh, ja herkkuihin)...
Torstaina vietettiin aikaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa meidän normaaliin elämään nähden, ja pahin shokki tais pikku bortsulle olla 8 ympärillä kiljuvaaja pennun ihastelijaa, joilla vanhimmalla ikää tais olla 10vuotta, joiden jokaisen ois ihan välttämättä heti pitäny päästä moikkaan suloista luppakorvaa..Saatiin kuin saatiinkin Iisan kans lapsilauma rauhoittuun niin hyvin, että Iisa uskaltautu itse tutustumaan porukkaan, jonka jälkeeen herkut maistu nuiden ihmeellisten pikkuisten käsistä ja tunnelma oli muutenkin aivan,kuin oltaisiin oltu siinä aina. Lapsilaumasta selvittyämme kävimme hallilla parituntinen seuraileen epävirallisia agilitykisoja, alku jännityksen jälkeen neiti suhtautu kaikuvaan halliin ja suureen koira määrään niin rennosti, että yllätti jopa minut aivan 100-0.. Neiti vaihtoi vaihteen nollalle ja simahti keskelle kaikkea, ihmisvilinää ja häkeissään haukkuvia koiria. Muita koiria on Iisan mielestä kiva katsella ja härnätä, mutta lähempi kontakti niiden kanssa ei yleisestiottaen kiinnosta. Ihmisten suhteen käyttäytyminenn on eriluokkaa, tyyliin kaikki heti tänne nyt, mie pussaaan kaikkia, yksinkertaisesti kaikki on kivoja, kaikkia pitää moikata..
Sunnuntaina käytiin Islanderin kanssa pikku neidin ekassa mätsärissä.. Vielä aamulla meinasin facebookin päivittää tyyliin, että lähtiä menettään loputki maineesta hallille, oletuksena remmin päässä ihmisten luo rynnivä,laukka-pomppu sekoitteinen liike show sen vaaditun ravin sijaan, istuminen siinä tilanteessa kuin pitäisi seisoa...... Yksinkertaisesti odotin kehä debyytistämme täyttä katastrofia, sillä tajusin vasta edellisenä iltana, että muuta näyttelyihin viittaavaakaan treeniä ei oo tehty kuin hampaiden tarkistusta...
Mitä neiti tekee ensimmäisellä kehäreissullaan? Astelee kehään viimeisen päälle itsevarmannäköisenä ja tuomarin käskiessä liikkeelle, neiti ravaa vierelläni oikein määrätietoisesen näyttävästi, aivan ko ois tehnyt kyseistä hommaa koko pienen ikänsä. Liikkeiden jälkeen Iisa tutkittiin ensimmäisenä ja hampaiden näyttö onnistui kuin onnistuikin, niiden muutaman pikku pusun jälkeen, jotaka neidin mielestä tuomarille oli pakko antaa. Myös yksin liikkuminen kehässä onnistui kuin vanhalta tekijältä ja neiti seisahtui automaattisesti tuomarin eteen.. Mulla meinas oikeasti itkupäästä, kun tajusin, että minun 4kk1vk vanha riiviö pentu onki yhtäkkiä sonnustautunut jonku misssin asemaan, ja todellisuus aukes viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari osoitti meille punaisen nauhan, merkiksi siittä, että pikku bc voitti kuin voittikin parinsa.. Kaikkien punaisten nauhan saaneiden kehässä väsy alkoi painamaan, liikket meni edelleenkin moitteettomasti ja seisottiinkin ihan hyvän aikaa kauniisti.. Ruusukkeita kun alkoi näkymään tuomarilla kädessä, neidin keskittyminen herpaantui ja väsymys ilmeni hienolla istumisella ja tassun tarjoamisella ja mitäköhän vielä.... Loppusijoitus Isojen pentujen PUNAISTEN 5. Ja voi, kyllä olen enemmän, kuin ylpeä, minun pieni paras rakas! <3 Tästä on hyvä aloittaa ja tulevaisuudessa nähdään mihin me vielä keretäänkään!
Viikon päästä me muutetaan rivitaloon, iiihanaa, ei enään möykkäävää yläkerran naapuria, eikä enään kiikuttavia portaita! Viikonpäästä me omistetaan myöskin avain fleksimi, jolla päästään treenihallille ihan omatoimisesti treenaamaan! Ihanat ilmat ja kaikki, kyllä me tytöt nyt ollaan iloisia! <3
