Oppimista

Lauantai iltana, meidän viimeisellä nurmijärven ilta lenkillä, Iisa oppi uuden asian. Ei minun toimesta vaan emänsä Nalan oppia seuraten. Ennen vastaan tulevia autoja paimentanut pikku bortsu oppi, että aina, kun vastaan tulee auto, voi herkun tienata menemällä makoilemaan. Tämä Iisan maahan meno ei silloin toistunut joka kerta, vaan sen mukaan, miten äiti koira tilanteessa toimi. Kotiin palattuammme olemme alkaneet vahvistamaan juttua  Iisalle herkkujen avulla ja nyt pikku bortsu läsähtääkin maahan jo lähes poikkeuksetta auton tullessa vastaan, monet naurutkin autoilijoilta ollaan otettu tämän taidon vuoksi.
   Tänään päivä lenkillä vanhempi nainen tuli multa kysymään, että mikä hänen lähestymisessään sai Iisan menemään makoileen, naurahdin ja osoitin vastaan tulevaa autoa, siinä nainen hämilllään kysymään, että miten se on opetettu ja hänelle oli äärimmäisen vaikea uskoa, että Iisan oppi juontuu alunperin sen emälle opetetuata asiasta, jonka olen itse käyttänyt herkkuja jakelemalla vain Iisalle kannattavaksi..
 Toinen pilvilinnoihin minua johdatteleva asia on se, että nyt neiti on nyt vihdoinkin alkanut hoksaamaan, että luokse voi tulla heti käskyn kuuluessa, vaikka ympäriltä löytyis mitä, huh, miekö jo ehdin säikähtää, että tää taito on meidän kohdalla tuhoon tuomittu, mutta "turhilla" luokse pyytämisillä tää asia on alkanu paikkaantuun siinä määrin, että nyt jo vähintään 9/10 kutsusta toteutetaan viipymättä, tänään ekaa kertaa häiriössä testattuna. Jipiijiipiii!

Koira on kuin ikuinen Peter Pan, lapsi joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja on siksi aina valmis rakastamaan ja olemaan rakastettu

Torstaina suunnattiin vihantiin veljeni luokse ja kyllähän Iisalla oli kivaa rääkätä siperianhuskyä, jolla tuntu olevan loppumattomat hermot, sai roikkua korvassa, sai repiä kaulakarvoista, sai tehdä mitä vain mitä pienen bortsun päässä sattu välähtään... Iisan mielestä oli  myös huippu kivaa, kun kämpässä hyöri vajaa 3v pikku ihminen, jolla virtaa riitti heitellä lelua,koira kamun ollessa pihalla, toisekseen kyllähän pikku ihmisen ruokaillessa tuppas aina tipahteleen mitä makoisampia herkkuja lattialle mutusteltavaksi.. :D

Perjantai aamuna alkoi matka kohti nurmijärveä ja perillä oltiin perjantai iltana. Vastassa oli Iisan kasvattajat Eija&Pete, joita Iisa jostain kumman syystä ujosteli alkuun, tuo joka ois valmis yleensä jakelemaan pusuja varmaankin jokaiselle vastaantulijalle , jokaiselle joka liikkuu kilometrin säteellä.. Muutamien kasvattajilta tipahtaneen rapsutuksen jälkeen neiti valpastuikin kummasti ja sisälle päästessä koko talo oli tutkimusmatkan arvoinen ja pusuttelukone hyrähti käyntiin.. Alkuun neidin mielestä oli hauskaa leikkiä Ray-veljen kanssa, mutta eipä aikaakaan, kun penskat oli jo aloittaneet valtataistelun...Perjantai ilta kului leppoisasti jutellen, lenkkeillen ja pakkaillen tavaroita lauantain pentue päivää varten..

Lauantaina heräiltiin aikasten, aamupalat saatiin syötyä,  viime hetken viimeistelyt päivää varten ja tavarat autoon ja kohti tuusulan kennelkerhon kenttää, jossa järkättiin pentue päivä. Kahdeksasta pennusta seitsemän oli päässyt perheineen paikalle! Eija & Pete oli järkkäilly porukan pään menoksi kaikenlaista. Pennut jaettiin kolmeen  ryhmään, jotka kierteli tutustumassa eri lajeihin...

Meidän kohdalle osui ensimmäisenä TOKO piste,jossa käsiteltiin lähinnä ruudun opettelemista, sekä rauhoittumista.Huippua, rauhoittumista!Nollasta sataan alle sekunnissa kiihtyvä bortsu neiti saatiin siinä samaisen alle sekunnin aikana myöskin rauhoittumaan, kun oikeita oppeja saatiin, joiden treenaamista on nyt kotikulmillakin jatkettu !

Kuvakertonee, miksi erityisesti rauhoittumis harjoitukset oli meidän mieleen

Seuraavaksi suunnattiin agility osiolle, josta löytyi kolme aitaa (jokaisessa rimat maassa), putki & pussi. Ensimmäisenä otettiin pelkkä aita, helppo homma, näin lyhyen homman neiti on valmis suorittamaan ruoka palkalla..Seuraavaksi kolme aitaa, helppoa muistaakseni tämäkin..Lelu palkalla pikku bortsu suostuu mihin vain. Putkikin mentiin heti kättelyssä täys pitkänä ilman mitään mörköjä! Kaikki esteet kyllä näin meni.. Mutta entäs sitten kun piti mennä rata pätkänä putki-aita-aita-aita...Hmm. Ensimmäisellä yrityksellä meinaan ite juosta viimeisen aidan siivekkeeseen pahki, koska mulla meni itellä pää iha sekasin ko neiti oliki jo paljon  lähempänä minun jalkaa ko kerkesin olettaa.. Homma uusiksi.. Turvaudun heittämään Iisalle pallon ennen viimeistä aitaa... Hyvä idea, muuten, mutta.... Neiti nostaa jälleen kierrokset kaakkoon ja sillon mentiin.. Ei onneksi häiriöksi kellekkään, vaan kätkemään reunalle lelua lumivallejen taakse, mutta kyllähä pennun ilmeestä näki, että se jos joku on hauskaa ! :D Pussista kangsasta nostettiin suosiolla, tosin veikkaanpa, että vaikka kangas olis maassakin ollut, niiin neiti ois läpi tullu, kunhan vain kangas olisi pysynyt sen verran suorassa, että sitä ei olisi tarvinnu punoa kovin kauaa. :)

 Agility kiemuroiden selvittäneen ja lumihanki kierrokseltaan palanneen neidin kans suunnattiin haku osioon, jonne oli tehty pari piiloa ja kasvattaja setä passitettu maalimieheksi..Otettiin Iisan kans liina käyttöön, ylikuumentumisen välttämiseksi. Neidille haku oli lajina täysin kokeilematon, näkemätön kaikkea, mutta tehtävä sujui loistavasti, kolmesta kerrasta kolme kertaa kasvattaja setä löytyi herkkujensa kanssa piiloistaan ja mikä parasta, neitiä ei yhtään pelottanu piilot.. Ja toinen huippu juttu meinas unohtua, Iisa innostu  repimään leluaan myöskin jonku muun kanssa ko minun! jipjiphurraaa ! :D

 Pentue päivä oli ihan loisto, opittiin paljon ja vielä vähän enemmänki, lisäksi oli tosi kiva nähdä Iisan sisarruksia perheineen ja  Eija oli kokkaillu meille loisto ruoat ja kaikki! Hmm, olen sanaton, mutta kumminkin, valmis olisin vaikka heti ottaan uusiksi! :)
   Sunnuntai aamuna matka kohti pohjoista alkoi, yövyttiin sunnuntai-maanantai yövihannissa ja eilen päivästä saavuttiin jälleen tornioon. Hmph, oltaiskin vain voitu jäädä etelään. ;) Eijalle & Petelle vielä tätäkin kautta kiitokset loistavasta pentuepäivästä, majoituksesta, loistavista ruoista, juttu tuokioista,neuvoista, yksinkertaisesti kaikesta, me hetki taas pähkäillään opittuja asioita ja palataan sitten juttuun taas ! :)

Iisa siskonsa Islan kanssa

Muutosta ilmassa

Reissussa on kivaa, kun sen Iisan logiikalla oivaltaa... ;)

Meidän aika on kulunut aika täsmällisesti muuttolaatikoita pakkaillessa ja niitä roudatessa uuteen kämppään. Pikku bortsun auttavat tassut on ollut matkassa ainakin yhden palasiksi pistetyn laatikon kulman verran....

 Tottis juttuja ei olla pahemmin nyt treenattu. Seuraamista ja paikalla pysymistä häiriössä hävettävän pieni määrä.. 

Lauantaina käytiin jäällä hengailemassa pilkkikisoja seuraten ja Iisa tais keksiä itselleen sen parhaiten sopivimman lajin... Mitään muuta mie en siittä ite ymmärtäny ko sen, että mahollisimman sulonen koiranpentu ilme naamalle ja mahollisimman paljon pusuja ensimmäiselle, joka pysähtyy vähänkään jutteleen.. Hauskalta se ainaki Iisan mielestä vaikutti, meinas olla hieman hankaluuksia saada enään pikku bortsua suuresta ihmismäärästä pois, kun neiti totes, että kaikkia ei varmasti oo pusuteltu vielä...

Pieni koira, paljon rakkautta <3

   Huomen aamulla olisi tarkoitus loput kamat saada uuteen kämppään ja jättää sen jälkeen kämppä odotteleen asujaansa, meidän matkatessa etelään päin. Huomenna matkan olisi tarkoitus taittua vihantiin veljeni luo, josta perjantai aamusta matkan olisi tarkoitus jatkua Iisan synnyinseuduille, nurmijärvelle.. :) 

Täällä kaikki unelta näyttää,kun sisimpämme kohtaa

Liian paljon tehtävää, mutta liian vähän aikaa. Blogin päivittely tuntuu yli voimaisen vaikealta, vaikka joka päivä olllaankin ehditty nenämme jonnekkin työntää, jälleen kerran..

 Viime ajat ollaan temputeltu kotona, Tokoiltu kotona, treeni hallilla, kotipihassa ja suuren kaupan pihassa. Neiti on huippu, ei sitä tunnu kiinnostavan mitä ympärillä tapahtuu, sen elämä on treeniliivistäni eteenpäin keskittynyt vain yhteen, minuun (hmh, ja herkkuihin)...

 Torstaina vietettiin aikaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa meidän normaaliin elämään nähden,  ja pahin shokki tais pikku bortsulle olla 8 ympärillä kiljuvaaja pennun ihastelijaa, joilla vanhimmalla ikää tais olla 10vuotta, joiden jokaisen ois ihan välttämättä heti pitäny päästä moikkaan suloista luppakorvaa..Saatiin kuin saatiinkin Iisan kans lapsilauma rauhoittuun niin hyvin, että Iisa uskaltautu itse tutustumaan porukkaan, jonka jälkeeen herkut maistu nuiden ihmeellisten pikkuisten käsistä ja tunnelma oli muutenkin aivan,kuin oltaisiin oltu siinä aina. Lapsilaumasta selvittyämme kävimme hallilla parituntinen seuraileen epävirallisia agilitykisoja, alku jännityksen jälkeen neiti suhtautu kaikuvaan halliin ja suureen koira määrään niin rennosti, että yllätti jopa minut aivan 100-0.. Neiti vaihtoi vaihteen nollalle ja simahti keskelle kaikkea, ihmisvilinää ja häkeissään haukkuvia koiria. Muita koiria on Iisan mielestä kiva katsella ja härnätä, mutta lähempi kontakti niiden kanssa ei yleisestiottaen kiinnosta. Ihmisten suhteen käyttäytyminenn on eriluokkaa, tyyliin kaikki heti tänne nyt, mie pussaaan kaikkia, yksinkertaisesti kaikki on kivoja, kaikkia pitää moikata.. 

   Sunnuntaina käytiin Islanderin kanssa pikku neidin ekassa mätsärissä.. Vielä aamulla meinasin facebookin päivittää tyyliin, että lähtiä menettään loputki maineesta hallille, oletuksena remmin päässä ihmisten luo rynnivä,laukka-pomppu sekoitteinen liike show sen vaaditun ravin sijaan, istuminen siinä tilanteessa kuin pitäisi seisoa...... Yksinkertaisesti odotin kehä debyytistämme täyttä katastrofia, sillä tajusin vasta edellisenä iltana, että muuta näyttelyihin viittaavaakaan treeniä ei oo tehty kuin hampaiden tarkistusta...

   Mitä neiti tekee ensimmäisellä kehäreissullaan? Astelee kehään viimeisen  päälle itsevarmannäköisenä ja tuomarin käskiessä liikkeelle, neiti ravaa vierelläni oikein määrätietoisesen näyttävästi, aivan ko ois tehnyt kyseistä hommaa koko pienen ikänsä. Liikkeiden jälkeen Iisa tutkittiin ensimmäisenä ja hampaiden näyttö onnistui kuin onnistuikin, niiden muutaman pikku pusun jälkeen, jotaka neidin mielestä tuomarille oli pakko antaa. Myös yksin liikkuminen kehässä onnistui kuin vanhalta tekijältä ja neiti seisahtui automaattisesti tuomarin eteen.. Mulla meinas oikeasti itkupäästä, kun tajusin, että minun 4kk1vk vanha riiviö pentu onki yhtäkkiä sonnustautunut jonku misssin asemaan, ja todellisuus aukes viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari osoitti meille punaisen nauhan, merkiksi siittä, että pikku bc voitti kuin voittikin parinsa.. Kaikkien punaisten nauhan saaneiden kehässä väsy alkoi painamaan, liikket meni edelleenkin moitteettomasti ja seisottiinkin ihan hyvän aikaa kauniisti.. Ruusukkeita kun alkoi näkymään tuomarilla kädessä, neidin keskittyminen herpaantui ja väsymys ilmeni hienolla istumisella ja tassun tarjoamisella ja mitäköhän vielä.... Loppusijoitus Isojen pentujen PUNAISTEN 5. Ja voi, kyllä  olen enemmän, kuin ylpeä, minun pieni paras rakas! <3 Tästä on hyvä aloittaa ja tulevaisuudessa nähdään mihin me vielä keretäänkään! 

 Viikon päästä me muutetaan rivitaloon, iiihanaa, ei enään möykkäävää yläkerran naapuria, eikä enään kiikuttavia portaita! Viikonpäästä me omistetaan myöskin avain fleksimi, jolla päästään treenihallille ihan omatoimisesti treenaamaan! Ihanat ilmat ja kaikki, kyllä me tytöt nyt ollaan iloisia! <3 

Hei me heilutaan taas !

Aikaa on hurahtanu viime kirjoituksesta, vaikka joka päivä jotain tapahtuukin...

Tosi treenailujen saralta edistystä ollaan otettu ainakin perusasennossa, seuraamisessa ja luoksetulossa. Niin ja pitää kai paikallaolokin jo uskaltaa mainita..  :)

Temppuiluita ollaan harrastettu edelleen ja uusimpana asiana meilllä on vieminen, eli neiti vie lelunsa osoitettuun paikkaan. Naksuttelemalla ollaan saatu viimeisen kolmen päivän aikana siihen pisteeseen, että neiti ymmärtää mitä mie haluan ja ehdotteleekin tätä(kin) jo raahaamalla lelujaan mitä kummallisempiin paikkoihin. ( Kuten tänä aamuna esim. löysin  yhden omasta kengästäni ja seuraavassa käänteessä samainen olikin jo hienosti pyykkikorissa.... )

Kaveri asioista mainittakoon sen verran, että Iisa on kavereistaan edelleenki tosi tarkka mutta ihanintakin ihanempaa Vilna shelttiä ollaan käyty morottaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tytöt näkis varmasti mieluusti useamminki, vaan kun omistajilla omatkin menonsa...

Turistikoirailuakin ollaan harrastettu, käytiin nimittäin yhdessä mätsärissä katsomassa vähän meininkiä..Iisa tyytyi aluksi seinäruusun asemaan ja katseli turvallisimmaksi kokemastaan seinän kohdasta menoa..Tuo neiti ei vaan voinu aluksi käsittää, että miksi oli joutunut isoon halliin, joka raikui muiden koirien haukkuessa.. Hetken ujostelun jälkeen neiti kuitenkin vaihtoi vaihdetta ja  koittikin olla kaiken huomion keskipisteenä...

Perjantaina käytiin hakemassa toiset rokotukset eläinlääkäriltä ja Iisan mielestä niin klinikka, kuin lääkärikin, kuin hoitajakin , yksinkertaisesti KAIKKI oli taas niin kivoja ! Islander sai kehut miellyttävästä, erittäin iloisesta luonteesta, ja pusuttelu maisterin tittelin!

Iisa 3kk

                                                 

Tää päivitys tulee pari päivää myöhässä, Iisan oikeaan 3kk päivään nähden, mutta parempihan se myöhään on, kun ei milloinkaan? :) Iisan 3kk päivä oli ihan normaali päivä muiden joukossa, lukuunottamatta sitä, että neiti oli heti aamusta alkaen päättänyt ottaa itsestään mahdollisimman jääräpäisen puolen esiin ja sitä jatkui aina iltaan saakka, kunnes 3. ruokailu taivutteli neidin vihdoinkin kuunteleman minunki sanomisia ! :)

3kuukautinen, ps. vielä joku päivä se osaa seisoa kauniisti ;)

9.2.2013, eli Iisan oikeana 3kk päivänä pohdiskelin Iisaa nykypäivänä ja paperille rustautu seuraavia asioita:

Iisa kokeilee omia rajojaan tällä hetkellä aivan tosissaan. Neiti on oppinut hyppimään korkeammille paikoille tutkimaan maailmaa, kuten esimerkiksi sängylle, jonka kautta pääsee vaivattomasti kirjoituspöydälle, tosin ei enään, sillä muokkasin järjestystäni silleen, että vihkoni ym. tarpeellinen saa olla edes siinä pöydällä neidin ulottumattomissa.
    Iisa osaa myös pomppia ruokapöydälle tuoleja hyväksi käyttäen. Tuolejen laittaminen pöydän alle ei auta, sillä  neiti on nokkeluudellaan virittänyt keinon sillekkin, että tuolin saa pöydän alta pois helpottamaan operaatiota pöydälle pyrkimisessä. Tosin nyt Iisa on vissiin pikkuhiljaa alkanut tajuamaan jatkuvien lattialle nostamisien jälkeen, että ruokapöytä ei olekaan ehkä se sille tarkoitettu paikka, sen verran hyvin se nykyään tyytyy paikkaansa pöydän alla.
   Iisa omistaa myöskin ärsyttävän tavan hyökätä lahkeeseen kiinni, kun kävelen. Aluksi Ei sana riitti siihen, että neiti päästi irti, mutta ei enään...  Ei- sanan jälkeen kokeilin pysähtymistä,joka sekin toimii hetkellisesti, mutta matkan jatkuessa on borderin naskalit taas tiukasti housuissa kiinni.. Tällä hetkellä oon pysähtyny ja nätisti niskasta nostanu sivummalle, tää keino on toiminut nyt vähän aikaa, mutta jos se oikea keino ei ole tämäkään, niin mulla loppuu ideat, osaako joku auttaa ?! :|

   Iisan mielestä uudet paikat on ollu aina tosi kivoja, vieraita ihmisiä on pitäny hetki tuumailla, mutta vieraat ihmisetki on päivä päivältä vaan kivempia ja kivempia.. Iisan mielestä on tosi hauskaa heittää jokaselle vastaantulijalle viaton koiranpentu ilme, sillä on todettu kuulemma olevan huima vaikutus siihen, että rapsutuksia sataa vähän jokaiselta ! :)

  Iisan tämänhetkisiksi parhaiksi puoliksi listaan tekemisen-&oppimiseninnon, sillä mikä sen ihanempaa ko nähä just uuden asian oivaltaneen pikku bc:n sädehtivä ilme! , toinen huippu puoli on se, että neiti oppii kaiken nopasti ( tämän hyvänpuolen pisteitä laskee hieman se, että neiti oppii hyvin nopeasti myös niitä ei niin toivottuja tapoja :D ) . Lopuksi mainittakoon vielä se kiinnostus uusia asioita kohtaan ja se, että neiti osaa rauhoittua tekemisen loppuessa! Huippu Iisami <3

Lässynlää

Luvassa on erittäin Iisaa ylistävää tekstiä, pentu alkaa olemaan ihan mallikelpoinen yksilö pikkuhiljaa ! :)  

Perjantaina käytiin ensimmäisillä rokotuksilla ja tuttuun tapaan Iisan oli ihan pakko tutkia uus paikka ihan kokonaan, kassalla oleva hoitaja nauroi, että ei ole Iisaa ennemmin nähnyt vielä yhtäkään koiraa, joka niin innoissaan juoksis ell huoneeseen omasta vapaasta tahdostaan. Myöskin töissä olleet henkilöt oli pakko pusutella paikan tutkimisen lomassa läpi mahollisimman huolellisesti ja eihän se neiti sitten loppupeleissä ehtiny  niskassa käväissyttä piikkiäkään huomata, koska pusuja oli niin paljon jaettavana! 

Puntarilla käynti tuotti pään vaivaa, sillä neiti oli pääättäny heti ensi töikseen tehdä puntarista purulelun itselleen ja lukemien samana pysyminen tuntui mahdottomalta. Iisan  rauhoittuessa puruvimmastaan painoksi saatiin 6,6 kg. Neiti on muka kasvanu, missähän välissä, itellä jääny huomaamatta muuten, paitsi miksiköhän sitten joudun ainakin viikottain löysäämään kaulapantaa aina isommaksi ja isommaksi... 

Ollaan reipastuttu ja käyty keskustan vilinääkin katsomassa, aluksi neiti oli valmis sanomaan stopin koko hommalle ja istuskeli mielummin auton vieressä tuijottaen, että eiks me jo lähetä.. Keinonsa huonoksi huomattuaan neiti päätti, että, no josko mie nyt vähän kiertelisin sinun mieliksi... 

 Nykyään voidaan kiertää vaikka puolipäivää kaupunkia neitin sitä huomaamattakaan, mammalla kun joskus tuppaa jotain taskusta tipahtaan kun seurailee kiltisti välittämättä muusta maailmasta. 

 

  Olen Iisalle opettanu, että jokaista vastaantulevaa ei tarvitse moikata ja pussailla läpimäräksi, ja neiti on sen tosiaan ihan hyvin jo tajunnutkin. Ihmiset, jotka asiallisesti kysyy multa, saako pentua silittää voin päästää lähelle, mutta pikaisesti paikalle ryntäävät pyrin jättämään omaan arvoonsa.

 

  Shoppailu reissu mustiin & mirriin sai minut pilvilinnoihin, myyjän ihmetellessä 12-viikkoisen pennun niin mahtavaa käytöstä. Neiti otti huomionosoitukset myyjältä vastaan pusutellen, mutta minun ja myyjän keskustellessa muusta maailman menosta Iisa totes tilanteen hyväksi ottaa pikku päikkärit.. Mahti pentu <3 

Voisin lopuksi laittaa vielä Iisasta tänään otettuja kuvia ja painua sitten neitin kans vielä ulos :)