Muutosta ilmassa

Reissussa on kivaa, kun sen Iisan logiikalla oivaltaa... ;)

Meidän aika on kulunut aika täsmällisesti muuttolaatikoita pakkaillessa ja niitä roudatessa uuteen kämppään. Pikku bortsun auttavat tassut on ollut matkassa ainakin yhden palasiksi pistetyn laatikon kulman verran....

 Tottis juttuja ei olla pahemmin nyt treenattu. Seuraamista ja paikalla pysymistä häiriössä hävettävän pieni määrä.. 

Lauantaina käytiin jäällä hengailemassa pilkkikisoja seuraten ja Iisa tais keksiä itselleen sen parhaiten sopivimman lajin... Mitään muuta mie en siittä ite ymmärtäny ko sen, että mahollisimman sulonen koiranpentu ilme naamalle ja mahollisimman paljon pusuja ensimmäiselle, joka pysähtyy vähänkään jutteleen.. Hauskalta se ainaki Iisan mielestä vaikutti, meinas olla hieman hankaluuksia saada enään pikku bortsua suuresta ihmismäärästä pois, kun neiti totes, että kaikkia ei varmasti oo pusuteltu vielä...

Pieni koira, paljon rakkautta <3

   Huomen aamulla olisi tarkoitus loput kamat saada uuteen kämppään ja jättää sen jälkeen kämppä odotteleen asujaansa, meidän matkatessa etelään päin. Huomenna matkan olisi tarkoitus taittua vihantiin veljeni luo, josta perjantai aamusta matkan olisi tarkoitus jatkua Iisan synnyinseuduille, nurmijärvelle.. :) 

Täällä kaikki unelta näyttää,kun sisimpämme kohtaa

Liian paljon tehtävää, mutta liian vähän aikaa. Blogin päivittely tuntuu yli voimaisen vaikealta, vaikka joka päivä olllaankin ehditty nenämme jonnekkin työntää, jälleen kerran..

 Viime ajat ollaan temputeltu kotona, Tokoiltu kotona, treeni hallilla, kotipihassa ja suuren kaupan pihassa. Neiti on huippu, ei sitä tunnu kiinnostavan mitä ympärillä tapahtuu, sen elämä on treeniliivistäni eteenpäin keskittynyt vain yhteen, minuun (hmh, ja herkkuihin)...

 Torstaina vietettiin aikaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa meidän normaaliin elämään nähden,  ja pahin shokki tais pikku bortsulle olla 8 ympärillä kiljuvaaja pennun ihastelijaa, joilla vanhimmalla ikää tais olla 10vuotta, joiden jokaisen ois ihan välttämättä heti pitäny päästä moikkaan suloista luppakorvaa..Saatiin kuin saatiinkin Iisan kans lapsilauma rauhoittuun niin hyvin, että Iisa uskaltautu itse tutustumaan porukkaan, jonka jälkeeen herkut maistu nuiden ihmeellisten pikkuisten käsistä ja tunnelma oli muutenkin aivan,kuin oltaisiin oltu siinä aina. Lapsilaumasta selvittyämme kävimme hallilla parituntinen seuraileen epävirallisia agilitykisoja, alku jännityksen jälkeen neiti suhtautu kaikuvaan halliin ja suureen koira määrään niin rennosti, että yllätti jopa minut aivan 100-0.. Neiti vaihtoi vaihteen nollalle ja simahti keskelle kaikkea, ihmisvilinää ja häkeissään haukkuvia koiria. Muita koiria on Iisan mielestä kiva katsella ja härnätä, mutta lähempi kontakti niiden kanssa ei yleisestiottaen kiinnosta. Ihmisten suhteen käyttäytyminenn on eriluokkaa, tyyliin kaikki heti tänne nyt, mie pussaaan kaikkia, yksinkertaisesti kaikki on kivoja, kaikkia pitää moikata.. 

   Sunnuntaina käytiin Islanderin kanssa pikku neidin ekassa mätsärissä.. Vielä aamulla meinasin facebookin päivittää tyyliin, että lähtiä menettään loputki maineesta hallille, oletuksena remmin päässä ihmisten luo rynnivä,laukka-pomppu sekoitteinen liike show sen vaaditun ravin sijaan, istuminen siinä tilanteessa kuin pitäisi seisoa...... Yksinkertaisesti odotin kehä debyytistämme täyttä katastrofia, sillä tajusin vasta edellisenä iltana, että muuta näyttelyihin viittaavaakaan treeniä ei oo tehty kuin hampaiden tarkistusta...

   Mitä neiti tekee ensimmäisellä kehäreissullaan? Astelee kehään viimeisen  päälle itsevarmannäköisenä ja tuomarin käskiessä liikkeelle, neiti ravaa vierelläni oikein määrätietoisesen näyttävästi, aivan ko ois tehnyt kyseistä hommaa koko pienen ikänsä. Liikkeiden jälkeen Iisa tutkittiin ensimmäisenä ja hampaiden näyttö onnistui kuin onnistuikin, niiden muutaman pikku pusun jälkeen, jotaka neidin mielestä tuomarille oli pakko antaa. Myös yksin liikkuminen kehässä onnistui kuin vanhalta tekijältä ja neiti seisahtui automaattisesti tuomarin eteen.. Mulla meinas oikeasti itkupäästä, kun tajusin, että minun 4kk1vk vanha riiviö pentu onki yhtäkkiä sonnustautunut jonku misssin asemaan, ja todellisuus aukes viimeistään siinä vaiheessa, kun tuomari osoitti meille punaisen nauhan, merkiksi siittä, että pikku bc voitti kuin voittikin parinsa.. Kaikkien punaisten nauhan saaneiden kehässä väsy alkoi painamaan, liikket meni edelleenkin moitteettomasti ja seisottiinkin ihan hyvän aikaa kauniisti.. Ruusukkeita kun alkoi näkymään tuomarilla kädessä, neidin keskittyminen herpaantui ja väsymys ilmeni hienolla istumisella ja tassun tarjoamisella ja mitäköhän vielä.... Loppusijoitus Isojen pentujen PUNAISTEN 5. Ja voi, kyllä  olen enemmän, kuin ylpeä, minun pieni paras rakas! <3 Tästä on hyvä aloittaa ja tulevaisuudessa nähdään mihin me vielä keretäänkään! 

 Viikon päästä me muutetaan rivitaloon, iiihanaa, ei enään möykkäävää yläkerran naapuria, eikä enään kiikuttavia portaita! Viikonpäästä me omistetaan myöskin avain fleksimi, jolla päästään treenihallille ihan omatoimisesti treenaamaan! Ihanat ilmat ja kaikki, kyllä me tytöt nyt ollaan iloisia! <3 

Hei me heilutaan taas !

Aikaa on hurahtanu viime kirjoituksesta, vaikka joka päivä jotain tapahtuukin...

Tosi treenailujen saralta edistystä ollaan otettu ainakin perusasennossa, seuraamisessa ja luoksetulossa. Niin ja pitää kai paikallaolokin jo uskaltaa mainita..  :)

Temppuiluita ollaan harrastettu edelleen ja uusimpana asiana meilllä on vieminen, eli neiti vie lelunsa osoitettuun paikkaan. Naksuttelemalla ollaan saatu viimeisen kolmen päivän aikana siihen pisteeseen, että neiti ymmärtää mitä mie haluan ja ehdotteleekin tätä(kin) jo raahaamalla lelujaan mitä kummallisempiin paikkoihin. ( Kuten tänä aamuna esim. löysin  yhden omasta kengästäni ja seuraavassa käänteessä samainen olikin jo hienosti pyykkikorissa.... )

Kaveri asioista mainittakoon sen verran, että Iisa on kavereistaan edelleenki tosi tarkka mutta ihanintakin ihanempaa Vilna shelttiä ollaan käyty morottaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tytöt näkis varmasti mieluusti useamminki, vaan kun omistajilla omatkin menonsa...

Turistikoirailuakin ollaan harrastettu, käytiin nimittäin yhdessä mätsärissä katsomassa vähän meininkiä..Iisa tyytyi aluksi seinäruusun asemaan ja katseli turvallisimmaksi kokemastaan seinän kohdasta menoa..Tuo neiti ei vaan voinu aluksi käsittää, että miksi oli joutunut isoon halliin, joka raikui muiden koirien haukkuessa.. Hetken ujostelun jälkeen neiti kuitenkin vaihtoi vaihdetta ja  koittikin olla kaiken huomion keskipisteenä...

Perjantaina käytiin hakemassa toiset rokotukset eläinlääkäriltä ja Iisan mielestä niin klinikka, kuin lääkärikin, kuin hoitajakin , yksinkertaisesti KAIKKI oli taas niin kivoja ! Islander sai kehut miellyttävästä, erittäin iloisesta luonteesta, ja pusuttelu maisterin tittelin!

Iisa 3kk

                                                 

Tää päivitys tulee pari päivää myöhässä, Iisan oikeaan 3kk päivään nähden, mutta parempihan se myöhään on, kun ei milloinkaan? :) Iisan 3kk päivä oli ihan normaali päivä muiden joukossa, lukuunottamatta sitä, että neiti oli heti aamusta alkaen päättänyt ottaa itsestään mahdollisimman jääräpäisen puolen esiin ja sitä jatkui aina iltaan saakka, kunnes 3. ruokailu taivutteli neidin vihdoinkin kuunteleman minunki sanomisia ! :)

3kuukautinen, ps. vielä joku päivä se osaa seisoa kauniisti ;)

9.2.2013, eli Iisan oikeana 3kk päivänä pohdiskelin Iisaa nykypäivänä ja paperille rustautu seuraavia asioita:

Iisa kokeilee omia rajojaan tällä hetkellä aivan tosissaan. Neiti on oppinut hyppimään korkeammille paikoille tutkimaan maailmaa, kuten esimerkiksi sängylle, jonka kautta pääsee vaivattomasti kirjoituspöydälle, tosin ei enään, sillä muokkasin järjestystäni silleen, että vihkoni ym. tarpeellinen saa olla edes siinä pöydällä neidin ulottumattomissa.
    Iisa osaa myös pomppia ruokapöydälle tuoleja hyväksi käyttäen. Tuolejen laittaminen pöydän alle ei auta, sillä  neiti on nokkeluudellaan virittänyt keinon sillekkin, että tuolin saa pöydän alta pois helpottamaan operaatiota pöydälle pyrkimisessä. Tosin nyt Iisa on vissiin pikkuhiljaa alkanut tajuamaan jatkuvien lattialle nostamisien jälkeen, että ruokapöytä ei olekaan ehkä se sille tarkoitettu paikka, sen verran hyvin se nykyään tyytyy paikkaansa pöydän alla.
   Iisa omistaa myöskin ärsyttävän tavan hyökätä lahkeeseen kiinni, kun kävelen. Aluksi Ei sana riitti siihen, että neiti päästi irti, mutta ei enään...  Ei- sanan jälkeen kokeilin pysähtymistä,joka sekin toimii hetkellisesti, mutta matkan jatkuessa on borderin naskalit taas tiukasti housuissa kiinni.. Tällä hetkellä oon pysähtyny ja nätisti niskasta nostanu sivummalle, tää keino on toiminut nyt vähän aikaa, mutta jos se oikea keino ei ole tämäkään, niin mulla loppuu ideat, osaako joku auttaa ?! :|

   Iisan mielestä uudet paikat on ollu aina tosi kivoja, vieraita ihmisiä on pitäny hetki tuumailla, mutta vieraat ihmisetki on päivä päivältä vaan kivempia ja kivempia.. Iisan mielestä on tosi hauskaa heittää jokaselle vastaantulijalle viaton koiranpentu ilme, sillä on todettu kuulemma olevan huima vaikutus siihen, että rapsutuksia sataa vähän jokaiselta ! :)

  Iisan tämänhetkisiksi parhaiksi puoliksi listaan tekemisen-&oppimiseninnon, sillä mikä sen ihanempaa ko nähä just uuden asian oivaltaneen pikku bc:n sädehtivä ilme! , toinen huippu puoli on se, että neiti oppii kaiken nopasti ( tämän hyvänpuolen pisteitä laskee hieman se, että neiti oppii hyvin nopeasti myös niitä ei niin toivottuja tapoja :D ) . Lopuksi mainittakoon vielä se kiinnostus uusia asioita kohtaan ja se, että neiti osaa rauhoittua tekemisen loppuessa! Huippu Iisami <3

Lässynlää

Luvassa on erittäin Iisaa ylistävää tekstiä, pentu alkaa olemaan ihan mallikelpoinen yksilö pikkuhiljaa ! :)  

Perjantaina käytiin ensimmäisillä rokotuksilla ja tuttuun tapaan Iisan oli ihan pakko tutkia uus paikka ihan kokonaan, kassalla oleva hoitaja nauroi, että ei ole Iisaa ennemmin nähnyt vielä yhtäkään koiraa, joka niin innoissaan juoksis ell huoneeseen omasta vapaasta tahdostaan. Myöskin töissä olleet henkilöt oli pakko pusutella paikan tutkimisen lomassa läpi mahollisimman huolellisesti ja eihän se neiti sitten loppupeleissä ehtiny  niskassa käväissyttä piikkiäkään huomata, koska pusuja oli niin paljon jaettavana! 

Puntarilla käynti tuotti pään vaivaa, sillä neiti oli pääättäny heti ensi töikseen tehdä puntarista purulelun itselleen ja lukemien samana pysyminen tuntui mahdottomalta. Iisan  rauhoittuessa puruvimmastaan painoksi saatiin 6,6 kg. Neiti on muka kasvanu, missähän välissä, itellä jääny huomaamatta muuten, paitsi miksiköhän sitten joudun ainakin viikottain löysäämään kaulapantaa aina isommaksi ja isommaksi... 

Ollaan reipastuttu ja käyty keskustan vilinääkin katsomassa, aluksi neiti oli valmis sanomaan stopin koko hommalle ja istuskeli mielummin auton vieressä tuijottaen, että eiks me jo lähetä.. Keinonsa huonoksi huomattuaan neiti päätti, että, no josko mie nyt vähän kiertelisin sinun mieliksi... 

 Nykyään voidaan kiertää vaikka puolipäivää kaupunkia neitin sitä huomaamattakaan, mammalla kun joskus tuppaa jotain taskusta tipahtaan kun seurailee kiltisti välittämättä muusta maailmasta. 

 

  Olen Iisalle opettanu, että jokaista vastaantulevaa ei tarvitse moikata ja pussailla läpimäräksi, ja neiti on sen tosiaan ihan hyvin jo tajunnutkin. Ihmiset, jotka asiallisesti kysyy multa, saako pentua silittää voin päästää lähelle, mutta pikaisesti paikalle ryntäävät pyrin jättämään omaan arvoonsa.

 

  Shoppailu reissu mustiin & mirriin sai minut pilvilinnoihin, myyjän ihmetellessä 12-viikkoisen pennun niin mahtavaa käytöstä. Neiti otti huomionosoitukset myyjältä vastaan pusutellen, mutta minun ja myyjän keskustellessa muusta maailman menosta Iisa totes tilanteen hyväksi ottaa pikku päikkärit.. Mahti pentu <3 

Voisin lopuksi laittaa vielä Iisasta tänään otettuja kuvia ja painua sitten neitin kans vielä ulos :) 

 

Bordercollien todellinen rotumääritelmä

Yleisvaikutelma Niin syyttömän näköinen kuin voi olla, vaikka kotiin saapuessasi roskis olisi riekaleina ja koiran turkissa banaaninkuoria.  Tärkeitä mittasuhteita Urokset säkäkorkeudeltaan 53, nartut hieman pienempiä. Juuri passeli koko kaikelle tuhoamiselle, mikäli omistaja eilen oli kipeänä ja ei päässyt agitreeneihin. Koko ei ole este mihinkään. Luonne ja käyttäytyminen Erittäin oma-aloitteinen. Jos koirasi päättää, että et ole treenannut tarpeeksi, se kiitokseksi saataa sisustaa kotisi uudelleen, käyttäen kuuluisaa silmäänsä. Erittäin älykäs, ja osaa kyllä joskus peittää sen tarpeeksi hyvin, jotta sitä ei syytettäisi. Pää Päässä tapahtuu ajatustoiminta, ja se on hyvin tärkeä ruumiin osa. Sen typistämistä ei suositella, nimittäin sitten suurin osa bordercollien eduista on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Bordercollie osaa myös huomiota kaivatessaan salakavalasti asettaa päänsä omistajan käden alle, ja se on hoksannut, että varsinkin televisiota katsellessaan ihmiset usein alkavat huomaamattaan silitellä ja rapsutella tämän oivan liikkeen ansiosta. Pään kuuluisi sijaita etupäässä, se helpottaa esimerkiksi agility-toimintaa, kun koira voi liikkua oikeaan suuntaan.  Silmät Silmissä on lähes aina syytön katse. Silmillä bordercollie voi sekä käskeä lampaita liikkumaan että lepytellä omistajaa vetoavalla pentukatseellaan. Korvat Korvat ovat todella ilmeikkäät ja niissä on erimomainen, tosin valikoiva kuulo. Ne kyllä haveitsevat vaikkapa namipussin rapinan, mutta mikäli koira näkee läheltä (n. 1 km) agility esteet tai lampaat, on sitä turha huudella takaisin ennen kuin se on suorittanut itsenäisesti koko radan tai tuonut sinulle yksi- ja kaksiväriset lampaat omissa joukoissaan. Mikäli tämä ei miellytä, voit myös pyytää koiraa suorittamaan radan kahdella jalalla tai jakamaan lampaat mihin tahansa muuhun jakoon, esimerkiksi eri ikäluokittain, 1 vuotiaat, 2 vuotiaat jne.. Tällöinkin koira luultavasti kuuntelee tarkasti, mutta mikäli se on havainnut lähellä (n.1 km) tokoharjoitukset, on se jo rynnännyt sinne ennen kuin olet ehtinyt selostaa sille puoliakaan. Siellä se kuuntelee tarkkaavaisesti ryhmänkouluttajaa, ja suorittaa itsenäisesti erikoisvoittaja-luokan tehtäviä, kun puuskutat paikalle ja muistelet juuri aloittamaanne alokaskurssia.  Leuat/hampaat/purenta Alaotsikossa mainittuja asioita käytetään mm. palkkaamiseen, nameilla ja leluilla. Ne ovat myös käytännöllisiä ruokinnassa. Koiralla tulisi olla leuka, jotta se voi tarttua leluihin innokkaammin ja syödä namit nopeammin. Hampaat kuuluisi olla, ne helpottavat ollellisesti esim. sohvan tuhoamista.  Kaula Kaula on se pötkylä, joka yhdistää tärkeimmän, eli pään toiseen hyvin tärkeään osaan, runkoon. Kaulassa pidetään usein pantaa, mutta agilityssä tämä ei ole sallittua. Kaula on kätevä jatke ruumiin pituudelle, sen avulla koira pystyy paremmin mm. ulottumaan kaikkiin korkealla sijaitseviin, kiellettyihin asioihin. Runko Kuten jo mainittua, runko on hyvin oleellinen osa koiraa. . Rungossa sijaitsee tärkeitä elimiä, kuten (pohjaton) vatsa. Rungon puuttuminen saataa myös mahdollisesti haitata esim. agility suoritusta. Mikäli runko puuttuisi, myös sohvan valtaaminen olisi hankalampaa. Eturaajat Eturaajat sijaitsevat rungon etuosassa. Ne helpottavat huomattavasti mm. liikkumista. Niillä on myös kätevä kaivaa kuoppia pihalle. Takaraajat Takaraajat sijaitsevat ruumiin takaosassa. Niillä ponkaistaan vauhtia mm. agilityssä. Kun sanotaan "istu" se tarkoittaa takaraajojen koukistamista niin, että rungon takaosa osuu maahan. Uroksille kannattaa opettaa, että toista takaraajaa ei nosteta ihmiseen. Käpälät Käpälät ovat myös oikein kätevät. Niitä on 4 ja niillä mm. painetaan tassunjälki pysyvästi omistajan sydämeen. Häntä Häntää tulee heiluttaa paljon. Jostakin syystä näyttelyissä omistaja yleensä kieltää koiraansa nostamaan sitä. Joskus kuitenkin tekee mieli leikkiä huskya, ja häntä nousee sen mukaisesti. Liikkeet Koira liikkuu matalalla, jotta sitä ei huomattaisi. Joskus liikehdintä saattaa muistuttaa hiukan ryömimistä. Epävirallisen tutkimuksen mukaan he tässä pilkaavat mataraajaisia koiria, mm mäyräkoiria. Liikkeitä tulee käyttää paljon, kun omista näyttää siltä, että sen tärkein osa (pää) saatta räjähtää kun bordercollie on tehnyt jotakin omasta mielestään nerokasta, (omistajan mielestä ei niinkään). Nahka Nahka on oleellinen osa koiraa. Jos se puuttuisi, olisi koira hyvin verinen ja raa'an näköinen. Nahkaa ei pidä olla liikaa, koiran ei pitäisi kompastua siihen minkään laisissa kisoissa. Sen ei pitäisi myöskään olla niin kireä, ettei koira pysty liikkumaan normaalisti. Karvapeite Ilman karvapeitettä voisi talvella tulla kylmä, joten sen omaaminen on suositeltavaa. Karvapeitteitä nykyyän on monenlaisia, ja siitä ei ole tarkkaa määritelmää. Ei ole karvoihin koiraa katsominen. Väri Väreiksi käy mikä tahansa, tosin bordercolliet eivät suosi valkoista, he eivät halua olla lampaan värisiä, ovathan ne niin paljon viisaampia! Bordercolliet suosivat klassista mustavalkoista, heillä on tyylitajua. Koko Urosten säkäkorkeus 53, nartut hieman pienempiä. Bordercollie osaa myös esittää pienempää tai mahdollisesti isompaa tarvittaessa. Omistaja saatta ihmetellä nopeita ja äkkinäisiä painon muutoksia, jotka johtuvat yhtenä päivänä koiran laatimasta nerokkaasta suunnitelmasta "Kuinka varastaa ruokaa ilman että omistaja huomaa." Sen jälkeen ne yleensä pitävät laihdutuskuurin, jotta mahtuvat paremmin änkeytymään ei-luvallisiin paikkoihin Virheet Virheiksi lasketaan jonkun muun eläinlajin muistuttaminen ulkonäöllisesti kuin koiran. Virheitä ovat myös puusilmäiset tuomarit, jotka eivät oikeasti edes tiedä millainen bordercollien kuuluu olla.

Koiratta on kuonoa ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.

Iisan ja minun yhteistä elämää on takana neljä viikkoa ja  pikku neiti on tässä ajassa onnistunut tekemään itsestään täysin korvaamattoman ystävän mulle.

Ensitapaaminen, Iisa 4viikkoa

      Voin olla joka aamu varma, että vieressä on joku, joka muiskauttaa pusun poskelle, kuin toivottaaakseen hyvää huomenta,kun tulen koulusta, oven takana oottaa kaks luppakorvaa, pusuja hamuava  kuono ja väsymättömästi vispaava häntä, lisäksi aina voin olla varma, että mulla on ystävä, joka on pyytämättäkin valmis lähtemään aina mukaan, minne ikinä haluankaan mennä.

Pienenpieni mustavalkoinen osaa myös piristää päiväni kummasti, vaikka äryttäis kuinka ja tuntuu ettei jaksa, niin tuijottavissa nappisilmissä, höystettynä ilosella energialla on joku taipumus saaha minutki hyvälle tuulelle.. Mikäs sen mukavampaa kun huomata, kuinka innoissaan joku on jo pelkästään siittä, että saa touhuilla minun kans, joko aivoja tempuilla rasittaen tai leikkien.. Lisäksi jos itse menen makoilemaan lattialle, Iisa tunkee poikkeuksetta kylkeen kiinni, muiskauttaa pusun poskelle ja siihen se vain jää, kuono minun rinnan päällä, ilman minkäänäköistä kiirettä yhtään minnekkään.

 Kiitoksethan tästä pikkuhurmurista kuuluu Iisan ihanille kasvattajille Eijalle ja Petelle, me jäädään Iisan kans tämän pieni muotoisen avautumisen jälkeen toivomaan, että kiitokset pääsee perille tätä kautta! ;)